Täällä me sairastetaan sulassa sovussa Charlesin kanssa flunssaa. Itselläni on tosin miesflunssaa paljon miedompi versio päällä, hieman vain viluttaa, nenä on tukossa ja kurkussa on kaktus. Charles on valvonut koko yön yskien ja limaan tukehtuen ja nyt mies makaa sängyssä ristisanatehtäviä ratkoen ja teetä juoden. Tämä päivä taitaa siis mennä ihan reporankana ja sisätiloissa.

Vuodatus ei anna taaskaan lisätä uusia kuvia tänne tekstin sekaan joten ne odottelevat koneella tänne pääsyä. Eilen käytiin äkkiseltään puutarhakaupassa ja samalla alpakoita siellä moikkaamassa, hassuja ovat he ja lämpimän villapaidan näköisiä. Illalla ajeltiin Bromsgroveen ja siellä sijaitsevaan siilisairaalaan lahjoituksia viemään, kissan- ja koiranruokaa, huopia ja sanomalehtiä oli heillä tarvittavien tavaroiden listalla.

Syksy on kovasti päällä ja hieman ruskaakin on nähtävissä. Muutamaan vuoteen ei täällä olekaan juuri minkäänlaista väriloistoa ollut tähän aikaan vuodesta. Aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on kuitenkin jo melkeinpä pimeää joten ei siitä kovasti iloa ole ollut. No, nokka on jo kohti joulua ja kynttilät palavat ahkerasti illan tullen. Tämä vuosi on joulun suhteen erilainen kuin mitä pari viimeistä vuotta on ollut, taidan jopa päästä kotimaisemiin joulua juhlistamaan pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo 4 tai 5 vuotta ja täältä blogistahan se selviäisi jos alkaisi tietoa kaivella.

Nyt lähden lämmittämään Charlesille tomaattikeittoa ja kyselemään, että tarvitseeko Potilas Saarinen mitään muuta aamunsa iloksi. Lääkkeet on jo annettu joten eiköhän Potilas siitä pian nukahda kun yskiminenkin on hiljentynyt.