Arvon Suomivieraat tulivat ja menivät. Vierailun kohokohdiksi taisivat nousta suklaatehtaassa vierailu sekä sorsien ruokkiminen mutta mukavaa oli muulloinkin! Edessä oli kuitenki paluu arkeen joten takaisin töihin oli raahauduttava pääsiäispyhien jälkeen. Pyörällä olen kulkenut sateesta, lumesta, viimasta ja kaikesta muusta sitä hankaloittavasta huolimatta ja joka ikinen päivä toivon sitä pientä keväistä lämmintä pilkahdusta - eli toivoa tulevasta.

Aamuisin minut lähettää matkaan joko Arcie tai Toby tai molemmat yhdessä. Kun haen pyörää autotallista niin pitää olla silmät selässäkin, muuten katit livahtaisivat huomaamatta autotallin nurkkiin ja pahimmassa tapauksessa jäisivät sinne suljettujen ovien taakse koko päiväksi. Pojat ovat aina ja kaikkialla, aamusta iltaan. Tässä päivystysvuorossa Toby.

Pääsiäisherkkuja tuli nautiskeltua mutta aika kohtuudella kuitenkin. Tässä niistä viimeisin:

Onneksi paluu arkeen oli edessä herkkujen suhteen.

Nyt jatkan taas sitä iänikuista täydennyskoulutusrekisterin ylläpitoa. Tuntuu siltä, että kokoajan vaihtuu kuukausi ja aina pitää olla niissä puuhissa.

Lämmintä (tai siis kylmää) +5 astetta ja samoissa lukemissa mennään hamaan tulevaisuuteen. Ehkä sinne kuuluisaan juhannukseen asti ja tällä kertaa ihan oikeasti.