Meillä starttasi tänään ompelimo. Vettä satoi kaatamalla ja Charleskin oli pois bisneksen tieltä joten ei muuta kuin kone surisemaan ja verhoja valmistumaan vallan kilometrikaupalla. Tai sitten ei. Kaikki ei luonnollisestikaan mennyt ihan kuin Strömsössä - tässä lyhyt versio päivän tapahtumista.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Verhokangas on valittu ja kone laitettu lähtövalmiuteen. Sitten otin pari kuvaa koneen säätönappuloista ja lähetin ne sähköpostilla äidille jonka jälkeen otin hätäisen skypepuhelun samaiselle henkilölle. Sitten vain kone surraamaan... tai sitten ei. Lankojen kanssa oli monenlaista probleemaa, poltin käteni silitysrautaan, toinen verho oli aluksi 5 senttiä pidempi kuin toinen, kaiken sähläämisen myötä lankakin tietysti loppui kesken ja keittiössä alkoi olla jo aika hikinen meininki... mutta kyllä niistä kaiken ähräämisen jälkeen verhopariskunta syntyi. Jälki ei ole kauneinta mahdollista eikä kestä lähempää tarkastelua, mutta näin kaukaa katsottuna ihan hyvää työtä tein.

Verhot tulivat pienimpään makuuhuoneeseen joka pääsee pian tositoimiin Charlesin toimistona. Tyypin väitöskirja on ollut hieman jäissä jo jonkin aikaa mutta nyt kun uusi koti alkaa olla jo suhteellisen hyvässä kunnossa niin ahkerointi voi taas alkaa. Toimistossa on Charlesin valitsema värimaailma, maali on nimeltään "apple white" eli suoraan suomennettuna omenaisen valkoinen. Se on kovin vaalean sävyinen vihreä joka ei tässä kuvassa kyllä näytä ihan siltä miltä seinissä. Katossa on vihreä lampunvarjostin ja sohvakin on oikeasti vihertävä.

Charles osti kirpparilta entisöidyn kirjoituspöydän jonka äärellä kelpaa ahkeroida kunhan ensin hankkii itselleen myös toimistotuolin.

Seuraava verhopari tulee vierasmakkariin mutta se saa odottaa hetkisen verran - sen verran raskasta on tämä urheilulaji kokemattomalle.