Kotona ollaan - hengissä ja monen monta muistoa rikkaampana. Matka alkoi jännissä merkeissä kun bussimatka Lontooseen venyi ja paukkui ollen lopulta loppupäässä reissua 1,5 tuntia myöhässä. Lutonin jälkeen meidät siirrettiin bussista taksiin koska bussikuskin ajotunnit tulivat täyteen eikä tyyppi voinut enää laillisesti bussia tyyrätä. Taksin kurvatessa ylinopeutta kohti Stanstedia tutkailimme jo netistä seuraavan lennon lähtöaikaa koska ei näyttänyt siltä, että ehtisimme kentälle ajoissa. No, ehdimme kuitenkin ja siinä vaiheessa kun hyppäsimme taksista ulos ja nelistimme täyttä laukkaa kohti kenttää meillä oli aikaa portin sulkeutumiseen tasan tarkkaan 15 minuuttia. Turvatarkastukseen tyssäsi seuraava etappi kun Charlesin laukku lähti läpivalaisusta sivuraiteelle ja virkailijan syyniin. Mitään sieltä ei tietenkään löytynyt mutta maailman hitaimman etanan vauhdilla mies laukun sisällön kävi läpi. Vihdoin ja viimein siitäkin selvittyämme lähdimme taas laukkaan ja kohti toisella puolella kenttää sijaitsevaa lähtöporttia. Siinä vaiheessa olimme noin 5 minuuttia myöhässä mutta päätimme silti kokeilla josko kävisi hyvä säkä ja koneeseen vielä pääsisimme. Portille päästyämme tajusimme, että jono luikertelee vielä portista sisään hidasta vauhtia joten ehdimme kuin ehdimmekin kyytiin mekin! Kone oli vartin verran myöhässä joten senpä takia pelastuimme ja niin matkanteko sai jatkua.

Lento kesti pari tuntia jonka aikana oli mahdollisuus rauhoittua ja viilentyä hieman - siinä laukatessa kun tuli hieman hiki. Budapestiin päästyämme oli aika nollata tilanne ja pää ja alkaa miettiä miten siitä eteenpäin. Haimme siis kahvikupilliset ja istahdimme alas tuumaamaan. Ulkona satoi lunta ja oli kovin loskaista ja harmaata.

Kentältä hotelliin siirtymisen jälkeen lojuimme hetken reporankoina sängyllä kunnes vatsa määräsi, että on aika siirtyä eteenpäin ja saada ruokaa. Olimmehan matkanneet koko päivän ensin Birminghamista Lontooseen ja sieltä Unkariin syömättä ja melkeinpä juomattakin koska siihen ei ollut aikaa. Hotelli oli ihan keskustassa Pestin puolella melkeinpä Tonavan rannalla joten ajattelimme, että ruoan löytäminen niiltä seuduilta ei varmastikaan ollut ongelma. Vaihdoimme kuteet ja lähdimme tallustamaan sattumanvaraisesti Pestin katuja. Lumisadekin oli lakannut ja kaupunki näytti kaikkine valoineen kovin kauniilta. Tuuli oli kuitenkin erittäin kylmä ja asteita oli pari pakkasen puolella.

Meidän hotelli oli tämän Liberty Bridgen eli Vapaudensillan lähellä. Silta on rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja on uusittu lähes kokonaan 2000-luvulla.

Toisessa maailmansodassa kaikki Budapestin sillat pommitettiin alas ja alkoi uudelleenrakentamisen aika.

Hotelli Gellért ja sen kylpylä heti sillan jälkeen loisti kauniina valoissaan.

Kävelimme Budan puolella rantatietä aina Ketjusillalle eli Chain Bridgelle asti ja sitä pitkin ylitimme Tonavan päästäksemme takaisin Pestin puolelle ja vihdoinkin sitä ruokaa etsimään. Huomatkaa Mobil Szauna eli liikkuva sauna sillan alla.

Näkymä Ketjusillalta kohti Vapaudensiltaa.

Pestissä saimme vihdoin ja viimein mahat täyteen erittäin halpaa ja hyvää ruokaa ja valuimme takaisin hotelliin ja kovasti ansaitulle yölevolle. Ruokaillessamme teimme suunnitelman seuraavalle päivälle ja siitä sitten kertoilen lisää jatko-osassa ettei tule kaikkea ympättyä samaan postaukseen.

Huomenna siis takaisin töihin ja seuraavaa lomaa odottelemaan - se taitanee kulkeutua Suomeen päin. Meillä asteita vähän alle +10 ja yölläkin pitäisi olla reilusti plussan puolella. Olisiko kevät siis saapunut tälle kaukaiselle rannalle.