Tänään lähdettiin kävelylle Moseleyn nevalle. Tai suolle. Tai jopa paskahuusiin kuten sanakirja sanan "bog" suomentaa. Neva se silti taitaa olla. Siellä menee onneksi märimpien kohtien yli silta jota pitkin tallustella mutta kyllä silti kumpparit tulivat tarpeeseen.

Päivä oli aurinkoinen ja asteet olivat pari plussan puolella kun saavuimme portille.

Nevan läpi kulkee monia eri reittejä sikinsokin. Osa on päällystetty, osa ei. Menimme sinne minne nokka näytti, emme sen kummemmin reittiä suunnitelleet.

Mukavahan siellä oli tallustella raittiissa ulkoilmassa.

Ja välillä piti jopa kumarrella että pääsi etenemään. Tai no, Charlesin piti. Itse en yltänyt kaatuneeseen puunrunkoon vaikka olisin varvistellut.

Keskellä nevaa on ulkoilmateatteri jonka keskellä on paikka nuotiolle.

Elämää on tällä nevalla kaikkialla.

Tuonne tulee varmasti mentyä toistekin ja valittua reitti umpimähkään. Samoilimme nevalla ehkä noin tunnin verran ja siitä ajelimme kaupan kautta kotiin.

Charles lukittautui keittiöön kokkailemaan ja loihti meille ihanan kuuman kanakeiton lounaaksi. Siinä samalla puuhastellessan sitten tajusi, että meillä on puutarhassa ylimääräinen, ei-toivottu asukki. Vajan alla asustaa nimittäin rotta joka todennäköisesti ruokkii itsensä lintulaudalta pudonneilla ruoanjämillä ja ehkä kompostillakin. Ensin mies oli kovasti minkäänlaisia toimenpiteitä vastaan mutta onneksi lopulta antoi periksi ja hyppäsi autoon kohti puutarhamyymälää. Sieltä mies palasi myrkkypurkin ja metalliverkon kanssa ja nyt on vajan alusta miinoitettu syötein ja komposti puutarhan perällä ympäröity verkolla. Seuraava askel on sitten ammattimainen torjuja jos nämä kotikeinot eivät riitä.

Nyt sataa lunta ja asteita on vieläkin sen parisen plussan puolella.