Ja kovasti oli suotuisa. Näköjään ollaan Charlesin kanssa oltu kilttejä.

Viskiä ei meidän pukki ollut juonut mutta Charles tuumasi, että ei kai tyyppi voi kaikkea olutta ja muuta alkoholia reissun päällä napata. On pian pukki niin huonossa kunnossa, että jää loppupäästä lahjat jakamatta. Mince pie oli kelvannut ja Petteri oli hotkaissut puolet porkkanasta palkaksi ennen lahjojen jättämistä kuusen alle.

Charles oli ollut kovasti kiltti. Osa kirjoista on tosin meille molemmille mutta valtaosa kuitenkin tuolle lukutoukalle. Tai "kirjamadolle" kuten eräs ulkosuomalainen kovasti yritti muistella.

Mukana siis myös englanniksi käännettyjä Fingerpori-sarjiksia. Nyt ei enää itse tarvitse yrittää tulkata.

Ja tämä on myös meille molemmille vaikka enemmän Charlesin heiniä onkin, eli ötökkähotelli. Meillä on vajan takana itse rakennettu hotellikompleksi kaikenlaisille eläville ja tämä kai pääsee sinne jonon jatkoksi seinää koristamaan.

Pian pitää alkaa valmistautua jouluateriaa varten. Menemme porukalla Moseleyyn ja siellä olevaan The Village-pubiin syömään. Charles jo kovasti odottaa sen jälkeisiä lämpimiä sohvatorkkuja - se kun on kuulemma parasta joulussa.

Charles lukee ihan juuri tällä hetkellä tuossa sohvannurkassa netistä, että ympäri Birminghamia on kahviloita ja ravintoloita jotka tarjoavat ilmaisen aterian niille joilla ei ole varaa sitä ostaa tai joilla ei ole ketään kenen kanssa mennä joulua juhlistamaan. Onpas mukava idea ja varmasti pelastaa monen vähävaraisen tai yksinäisen joulun. Tottakai tänäkin jouluna on silti liian monta ihmistä jotka jäävät tästäkin paitsi mutta jos edes yksi saa tästä iloa niin on se sen arvoista. Muistakaamme siis, että onnekkaita olemme me.