Kiitos kiitos kiitos oi Elina ihanainen! Kovasti odotettu ruiskirje tupsahti tänään postiluukusta ja kylläpä sieltä tulvi ensin aluksi se ihana tuoksu ja sen jälkeen makuelämys  (oli ihan pakko maistaa, vaikka ensin ajattelin, että säästän herkun siihen hetkeen kun Charles tulee töistä). Ja samaan syssyyn koin vielä toisenkin kivan yllätyksen kun kauniiseen marimekon kuplapussiin oli mukaan sujautettu rairuohon siemeniä. Englannissa niitä ei ole tapana kasvattaa ja ehdin jo miettiä mistä ihmeestä saisin taiottua siemenet kun astia ja multa oli jo ikkunalaudalla odottamassa. Joten suurkiitos vielä kerran tätikulta, kukan lahjaksi saat sä multa!

Muuten on ollut hiljaiseloa korttikaupan ja tunnusten suhteen, vielä ei ole kuulunut kummastakaan mitään. Sain tosin ylennyksen assistentiksi kun lupasin lähteä tänään auttamaan Charlesin työhommeleita. Illalla me, ekologian maisteri ja maisterin assistentti lähdemme siis puuhastelemaan vesiliskojen parissa, en tosin vielä tiedä mitä työnkuvani tarkalleen sisältää. Kunhan ei tarvitse lepakoiden kanssa hommailla eikä puskea itseään läpi orjantappurapuskasta, kaikki muu on ok. Puskaviittaus tulee siitä, kun eräänä iltana Charles tuli kotiin housut revittynä ja jalat verinaarmuilla, eikä kyseessä kuulemma ollut ylen innokas naisimmeinen vaan jonkinlainen piikkipusikko josta oli pitänyt päästä läpi. No sitten kun läpimeno-operaatio oli suoritettu ja housut ja nahka revitty, niin ahkera työläinen oli huomannut vähän matkan päässä olevan ihmisen mentävän aukon samaisessa puska-aidassa. Jup.

Ulkona tihuuttaa vettä, lämmintä on perätikin +14 ja Antero-orava roikkuu pää alaspäin lintujen ruokintatelineessä pähkinöitä napostellen. Ei ollut aamiaiskattaus siis tarpeeksi runsas.