Sain kuin sainkin oveluudella houkuteltua, uhkailtua ja kiristettyä Charlesin kanssani päiväretkelle Ikeaan. Tähtäimessä olivat uudet tyynyt, peitot ja vieraspatja sekä luonnollisesti ruokapuoti. Kovasti sieltä olisi taas kivaa tavaraa mukaan tarttunut mutta kun mukana oli järjen ääni (eli Charles) niin koin tarpeelliseksi jättää osan kamoista hyllylle notkumaan. Vieraspatjaa emme löytäneet mutta muut listalla olevat asiat kylläkin. Ikean ruokapuoti on tätä nykyä valitettavan heikko ja vain varjo entisestään joten sielläkään ei tullut omaisuuksia tuhlattua. Tässä saalis:

Kahvikuppi ja lautanen töihin, eipä siellä ole ainakaan kenelläkään muulla samanlaista paria. Taustalla piileskelee Ikean omenamehu joka ei ollutkaan yhtään herkullista.

Kepsuttia ja luomutomaattikastiketta pastalle.

Pakastimeen täytettä: omenatorttua, korvapuusteja ja pyttipannua. Varsinkin spydäri on ollut kovasti odotettu lisä kiireisen viikon ruokapöytään.

Omppupiirakan kanssa vaniljakastiketta. Saahan täältä toki custardia joka ajaa saman asian mutta skandinaavisissa tuotteissa pysytään tällä erää.

Charles valitsi itselleen herkun eli juustokimpaleen. Tyyppi kun voisi valehtelematta syödä kilon juustoa päivässä eikä edes tekisi tiukkaakaan. Itse olen enemmänkin noiden ylläolevien tuotteiden perään.

Ikeasta päin käväisimme tervehtimässä Charlesin isää ja sieltä hurautimme ruokakaupan kautta kotiin joten taas kerran yksi päivä siinä kului nopeasti.

Viikolla televisiosta tuli university challenge-niminen yliopistojen välinen tietokilpailu ja siinä kysymyksenä oli, että minkä maan perinneruoka on vorschmack. Vastauksena oli Suomen. En tiennyt. Googlasin.

Sataa vettä ja kylmää piisaa vaikka mennään maaliskuun puoltaväliä. Pitääkin oikein blogista kaivella minkälainen sää viime vuonna oli tähän aikaan - muistelisin sen olleen kovasti lämpimämpi.