Eilen lauantaina tehtiin Charlesin kanssa pikapyrähdys Oxfordiin. Pikana sen takia, että aamulla kesti hetkisen päästä täyteen vauhtiin ja perille päästyämme kello oli jo sen verran paljon, että loppupäivä kului kuin siivillä. Meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmistoa tähän vanhaan yliopistokaupunkiin, kunhan ajattelimme nauttia hyvän lounaan ja katsella maisemia. Käveltyä tuli paljon mutta vesisade ja kova tuuli alkoi jossain vaiheessa ärsyttää joten hyppäsimme takaisin autoon kolmen tunnin kuluttua saapumisesta ja ajelimme takaisin kotiin.

Oxford on kuuluisa parkkipaikkojensa riittämättömyydestä ja se todellakin piti paikkansa. Ajelimme keskustassa tovin jos toisenkin ennen kuin onnistuimme spottaamaan vapaan parkkiruudun ja sinnekin piti sitten kurvata supervauhtia ettei se vain menisi nenän edestä. Seuraavalla kerralla taidamme joko matkata sinne junalla Birminghamista asti tai jättää auton jonnekin välille ja ottaa bussin tai junan loppumatkaksi, sen verran hermoja kiristävää oli tämä taiteen laji. Auton parkkaaminen on myös ihan mahdottoman kallista kun vajaan neljän tunnin ruudusta piti maksaa lähes 12 puntaa. Birminghamin keskustassa auton saa parkkiin koko päiväksi kolmella tai neljällä punnalla jos on valmis kävelemään muutaman askeleen enemmän kuin jos parkkaisi esimerkiksi suoraan Bullring-ostoskeskuksen halliin.

Lähdimme seikkailemaan kapeita kujia pitkin koska kummallakaan ei ollut hajuakaan siitä minne mennä.

Oxfordin talot on rakennettu Cornwallin kivistä, sen takia ne kaikki ovat vaaleita ja samanlaisia.

Löydettiinhän me sieltä myös kirjamessut ja nähtiin muun muassa Philip Pullman joka on kirjoittanut lukuisia maailmankuuluja kirjoja ja näytelmiä. Emme kuitenkaan jääneet jonottamaan nimmareita tai keskustelemaan sen kummemmin vaan jatkoimme matkaa.

Bridge of Sighs yhdistää kaksi opinahjoa toisiinsa ja valheellisen legendan mukaan se oli jopa suljettuna aikoja sitten koska oppilaat alkoivat lihoa ja laiskistua kun heidän ei enää tarvinnut mennä rakennuksesta toiseen ulkokautta rappusia käyttäen.

Kaunis ulkokahvila olisi ollut meille kovasti mieluinen ja tarpeellinen pysähtymispaikka mutta sateen ja tuulen vuoksi emme jääneet tähän istuskelemaan.

Kuten Cambridgessä niin myös Oxfordissa on paljon pyöräilijöitä.

Ja rakennuksia joiden seinät eivät olleet mihinkään suuntaan suoria.

Tässä kohdin marssimme jo autoa kohti ja poikkesimme nätin puiston läpi.

Oxford on kaunis kaupunki mutta sielläkin oli välillä kamala tungos ja kävely omaan tahtiin minne halusi oli vaikeaa. Voin vain kuvitella millainen väkijoukko siellä tungeksii aurinkoisena päivänä. Kivaa meillä siellä kuitenkin oli ja varmasti tulee mentyä toistekin. Ehkä silloin pyydän oppaaksi Oxfordissa asuvan Ninan, nyt ei ollut aikaa sopia sen kummempia treffejä kun teimme päätöksen sinne hurauttamisesta vasta aikaisemmin samana aamuna.

Brittiläinen kesäaika on alkanut ja sen kyllä huomaa. Vettä sataa kaatamalla ja tuulee hurjasti. Tätä se sitten on lokakuuhun asti kunnes tulee syksy.