Netti on takunnut urakalla ja siitäpä sisuuntuneena Charleskin sai vihdoin ja viimein soitettua palveluntarjoajalle tulikivenkatkuisen puhelun. Tai oikeastaan useamman sellaisen. BT (British Telecom) on siitä hassu englantilainen firma, että asiakaspalvelijansa istuvat Intiassa vastaamassa puheluihin. Eivät siis suinkaan esimerkiksi Lontoossa missä pääkonttori sijaitsee. Charlesin mielestä viimeisin puhelu päättyi täydellisessä sekavuustilassa, intialainen asiakaspalvelija kun ei ensinnäkään puhunut ymmärrettävää englantia eikä toisekseen myöskään tajunnut tietokoneiden tai modeemien päälle yhtikäs mitään. No silti, saimme silti jopa huoltomiehen paikan päälle ja nettipiuhat tänne taloon oli vedettävä kokonaan uudestaan kun paikka paikoin se suojaava kuori oli pois ja pelkät johdot paistoivat kauas. Lisäksi yhteen muuntajaan (tai mikä lie) oli hämähäkki perustanut perheen ja muovinen suojakotelo oli täynnä siihen liittyvää aineistoa. Viikko siinä meni piuhoja vedellessä ja nyt ongelman pitäisi olla pelkkä muisto vain. Paitsi ettei ole. Eilen netti katkoi illalla ihan samaan malliin.

Eilen käveleskelin töihin ja ajattelin hetkeksi istahtaa Shirleyn puiston penkille lukemaan kirjaa, vaan eipä se onnistunutkaan kun jokaikinen puiston penkki oli vastamaalattu. Tuli mieleen, että olisikohan ollut parempi maalata penkeistä ensin vaikkapa puolet ja huomenna toiset puolet että ihmisillä olisi edes muutama penkki pyllyn alle tarpeen niin vaatiessa.

Loppuviikolla veimme Tescon kierrätyslaatikoihin muovit, pahvit, lasit ja metallit ja sieltäpä paljastui uusi kierrätyslaatikko: rintaliivipankki!

Tänään asteita jopa +22 ja puolipilvistä mutta huomisen jälkeen taas viilenee.