Torstaina otin siis junan Coventryyn keskustan kautta. Lippu yhteen suuntaan maksoi £4 ja matka kesti yhteensä noin tunnin, halpaa lystiä siis tuo junailu. Jäin pois Moor Streetillä ja kävelin Bullringin ostoskeskukseen jossa tämä kyseinen korttikauppa Thoughts Cards siis sijaitsee. Tapasin Richardin jolle kerroin vuolaasti itsestäni, jätin CV:n ja nyt sitten vain odottelen yhteydenottoa. Jos sieltä jotain kuuluu niin se tapahtuu ensi viikolla koska hakuaikaa paikkoihin on vielä jäljellä. Ihan kivalta se kauppa näytti, ihan kuin joku pikku Tiimari tai vastaava, myynnissä paljon kortteja ja jotain pikkukrääsää. Bullring on meille tosi hyvän matkan päässä, junalla sinne menee vartin verran aikaa joten sen puoleen ei olisi valittamista.

Sen jälkeen kävelin New Streetin asemalle ja matka jatkui Coventryyn. Matka asemalta Jobcentreen eli työkkäriin on lyhyt mutta tietysti onnistuin eksymään ja jouduin nöyränä soittamaan Charlesille joka neuvoi reppanan perille. Onneksi lähden kuitenkin aina ja kaikkialle ajoissa joten ei siinä mitään hätätilannetta päässyt syntymään! Jobcentre oli tupaten täynnä kaikkia kansallisuuksia ja kovin värikäs oli se odottava joukko, meitä oli siellä kaiken kaikkiaan varmaan 50 ihmistä jonossa. Onneksi virkailijoitakin oli sen mukaan ja jono eteni nopeasti. Minut kutsuttiin sisään etunimellä, sukunimeä siellä ei tainnut sitten kukaan osata lausua ! Haastattelija oli kovin mukavan oloinen nainen ja jutustelimme niitä näitä asioiden lomassa. Hän kertoi, että suomalaisia on ollut heillä asiakkaina tällä viikolla harvinaisen paljon. Mikä pörriäisten kevätmuutto sitten onkaan kyseessä, tiedä häntä. Haastattelu eteni ihan hyvin ja sujuvasti, piti kertoa taustatietoja ja Suomen osoitteita, vanhempien nimiä ynnä muita ja sitten turvamies tai mikä lie otti passin ja lähti sen kanssa jonnekin tarkistelemaan tietoja. Istuskelin siinä sitten odotellen passia takaisin ja seurasin mielenkiinnolla muita siellä olevia ihmisiä. Tajusin osaavani englantia loistavasti verrattuna moneen muuhun hakijaan ja siitä sainkin hyvän mielen! Vieressäni istui mies joka oli tullut haastatteluun vääränä päivänä mutta hän ei ymmärtänyt sanaakaan kun hänelle siitä kerrottiin. Miten ihmeessä hän sitten onnistuu vakuuttamaan virkailijat vakuutustunnuksen saamiseksi, enpä tiedä. No kuitenkin, saan haastattelun tulokset postissa piakkoin ja jos lupa on myönteinen niin kortti tulee postissa vähän sen jälkeen. Jos viranomaiset tarvitsevat lisää tietoa tai haastattelu meni muuten penkin alle, on varattava uusi aika. Joten sitäkin kirjettä tässä sitten vaan täytyy odotella!

Venyin kaupungilla haastattelun jälkeen tunnin verran ja sitten Charles pääsikin töistä ja tuli sinne myös. Kävimme syömässä ja sitten karautimme noin puolen tunnin matkan päässä olevaan kaupunkiin nimeltä Leicester, jossa oli tarjolla Charlesin työkaverin bändin Fleece of Wonderin ensimmäinen livekeikka ja sinne tuli myös muita jo aiemmin tapaamiani ihmisiä. Keikka meni ihan hyvin ja hauskaa riitti. Konsertit täällä alkavat aina suurinpiirtein klo 20 maissa ja loppuvat tietysti myös hyvissä ajoin.

Eilen puhuin pitkästä aikaa M:n kanssa puhelimessa ja lörpöttelimmekin melkein 2 tuntia. Siitä tuli tosi aurinkoinen mieli, onkin ollut ikävä !

Tänään Charles on töissä joten Camilla pyykkää ja lojuu. Kävin jo postissa joten tunnin reippailukin on tehty. Ulkona sataa vettä, lämmintä on +13 ja valtakunnassa edelleen kaikki hyvin. Hyvää viikonloppua siis teille ja meille!