...aamulla kerran, hieroi hyvin savuisia silmiään... ja lähti bussilla kohti Selly Oakia koska olin varannut ajan viimeistä hepatiitti-B-rokotetta varten. Päivä on ollut sumuinen ja sateinen kuten kaikki päivät parin viime viikon ajalta ja bussissakin kaikkia vain haukotutti ja kyllästytti.

Pari tuntia tien päällä seikkailtuani pääsin takaisin kotiin ja valmistautumaan päiväkahviseuraa varten. Maija, Leena ja Paula tulivat kahville ja toivat emännälle kukkia sekä itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Lupasin mennä viikon päästä lauantaina auttelemaan (lue: tiskaamaan) Birminghamin suomikouluun, siellä kun on muun lauantaitoiminnan lisäksi joulunalusmyyjäiset ja kahvila. Koululla en olekaan aiemmin käynyt mutta mielessä se kyllä on ollut; en vain ole saanut sitä ajatuksen asteelta eteenpäin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Samalla istumalla sain kutsun itsenäisyyspäivän juhliin, ne pidetään viime vuoden tapaan Paulalla ja nyyttikestityyliin.

Mitäs muuta. Kävin kutsun saatuani hammaslääkärissä vuositarkastuksessa. Se meni suurinpiirtein näin: istuin tuoliin, avasin suuni, hammaslääkäri katsoi suuhun, kaikki näytti hyvältä, sain suuvettä purskuteltavakseni, nousin tuolista, maksoin siitä ilosta £17. Täytynee seuraavalla Suomen reissulla käväistä hampilääkärissä kun ei tästä touhusta täällä tule yhtikäs mitään.

Huomenna on tarkoitus istuttaa loput kukkasipulit ja käväistä kaupungissa. Charles menee sitten sieltä päin ystäviensä luo suunnittelemaan joulukuista Amsterdamin reissua ja itse ajattelin vain laiskotella.

Töissä oli muuten torstaina mukava yllätys odottamassa:

Firma tarjosi pari tarjottimellista voileipiä, sausage rolls (pasteijan tyyppisiä makkarajuttuja), sipsejä ja juomaa.

Nyt asteita +11 ja huomisesta lähtien pitäisi olla luvassa vähän kuivempaa säätä. Se tuleekin tarpeeseen kun huomasin tänään, että puutarhassa taivasalla roikkuva linnunruokapötkelökin on vihreän homeen peitossa.