Lauantaina hyppäsimme Susannan kanssa kaupungissa junaan jonka päämäärä oli Lichfield, pieni kaupunki noin 25 kilometriä pohjoiseen täältä meiltä Birminghamista. Lichfieldissä on asukkaita 32 000 ja yksi heistä on suomalainen Laura jota matkasimme tapaamaan.

Kaupunki-statuksen Lichfield on ansainnut siitä syystä, että sieltä löytyy katedraali. Kaikki moisen rakennuksen omaavat paikkakunnat ovat automaattisesti kaupunkeja vaikkakin kokonsa ja väkimääränsä perusteella ei sitä ihan ensimmäisenä olisi arvannut. Vanha katedraali oli tosi kaunis ja sisälläkin käppäilimme aika tovin. Torniinkin olisi päässyt kiipeämään oppaan kanssa mutta valitettavasti sen päivän kierrokset olivat jo täynnä joten se täytyi jättää toiseen kertaan.

Yksityiskohdat olivat aika mielettömät kun niitä alkoi oikein kunnolla katsella.

Ja sisällä oli värikästä, kaunista ja rauhallista.

Katedraalilla on oma kauppa ja infopiste kadun toisella puolella ja siellä olisi saanut myös liittyä oppaan mukaan tornikierrokselle.

Torniin kipuamisen sijaan käppäilimme siis keskustassa viehättäviä pikkukatuja ja värikkäitä kujia pitkin. Söimme maittavan lounaan ja sen turvin jaksoi taas tallustaa eteenpäin näkymiä ihastellen.

Torilta olisi saanut mukaansa kukkia, saippuaa, vanhoja lehtiä ja kaikkea siltä väliltä.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin.

Istuskelimme vielä hetken ulkosalla kahvikupposten kanssa ja iltapäivästä lähdimme Susannan kanssa junailemaan takaisin Birminghamin vilinää kohti. Kylläpä kaupunki tuntui sympaattisen Lichfieldin jälkeen erityisen täydeltä kun Bullring-ostoskeskuksen läpi kuljin junanvaihto mielessä.

Laura oli ihana ja aurinkoinen paikallisopas ja varmasti tulee mentyä uudelleenkin sitten kun sinne torniin vihdoin ja viimein on meillekin tilaa.