Aamulla Charlesin lähtiessä töihin valmistauduin kaasuboilerin tarkastajan tuloon. Kyseinen tarkastus tapahtuu kerran vuodessa ja siinä varmistetaan, että kaikki kaasuhärvelit toimivat moitteettomasti ja kaasua on turvallista käyttää. Herra nimeltä Dean teki tarkastuksen tänä vuonna ja hän olikin nopsa ja ripeä, tsekkauksessa meni vajaa puoli tuntia jonka jälkeen raapustettiin nimet dokumentteihin ja herra tarkastaja ulostautui.

Sen jälkeen pääsin minäkin lähtemään tien päälle ja kohti työmaata. Hurdis Roadin ja Haslucks Green Roadin kulmassa on jonkun paikallisen tuntemattoman artistin toimesta vastikään koristeltu sähkökaappi (tai mikä möhkäle lie). Aika kiva. Kalliossahan näitä tämän tyylisiä taideteoksia näkee paljon joten kotoisa oli tuo kyseinen näky.

Oikaisin Shirleyn puiston läpi ja sieltäpä nappasin seuraavan kuvan. Täällä puistonpenkit ovat todella usein jollekin edesmenneelle ihmiselle tai eläimelle omistettuja, eli siis karkeasti kerrottuna tarina menee näin: mummu nukkuu pois ja hänen suosikkipuistoonsa hankitaan kaupungin toimesta penkki jonka maksavat kuolleen mummun omaiset. Penkeissä on aina selkänojaan kiinni ruuvattuna laatta joka kertoo kenen muistoa sillä kunnioitetaan ja joskus laatta kertoo myös pienen tarinan tai muiston kyseisestä henkilöstä/eläimestä. Tämä penkki kertoo äidin ja isän jälleentapaamisen olevan parhaan ikinä.

Ensi sunnuntaina vietetään englantilaista äitienpäivää. Vielä en tiedä onko Charlesin äidillä mitään sen kummempia suunnitelmia kyseisen päivän suhteen, kylässä nyt ainakin käväisemme ja ehkäpä viemme kukkakimpun tuliaisiksi. Tai ehkä voisin leipoa viemisiksi jotain suomalaista herkkua. Sitä täytyykin miettiä.

Tänään oli sateinen päivä ja asteita +12, huomiseksi on luvassa kuivempaa.