Eilen lähdettiin Charlesin kanssa pienelle kävelylle jouluaterian ja napostelujen jälkeen. Ei me ulkona kovinkaan kauaa käppäilty kun reittikin oli tarkkaan mietitty etukäteen. Meillä oli nimittäin aatoksena bongata tämän meidän lähialueen parhaat joulutalot ja -valot ja tässä tulevat kolme parasta:

On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen.

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.

Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen. Tämä viimeinen talo oli ehdottomasti pannut parastaan ja siellä joku näistä jouluvaloista myös soitti joululauluja kuuluvalla äänellä.

Joulun kunniaksi meillä on ruokittu myös lintuja oikein reippaalla kädellä. Täydet ruoka-astiat tuovat mukanaan myös harmittavat lieveilmiöt kuten tämän punaisen paholaisen joka suu auki odotteli taivaalta putoavaa herkkupalaa.

Tämän aamun olen raatanut keittiössä hiki otsalla. Tai no en nyt varsinaisesti raatanut mutta keitellyt keitoksiani kuitenkin. Tekaisin riisipuuron ja sekametelisopan. Sopan teko meinasi kaatua jo alkumetreillä kun netistä löytämäni ohjeen ensimmäinen rivi kuului: "liota sekahedelmiä vedessä yön yli". En kuolemaksenikaan muista äidin koskaan niin tehneen joten hyvillä mielin skippasin tämän vaiheen ja siirryin suoraan keittelyyn.

Ja onpas se hyvää! Ei nyt ihan sitä luokkaa mihin kotikotona on tottunut mutta kelpaa. Tätä sitten syödäänkin pari päivää, sen verran isot annokset tuli tekaistua.