Aurinkoisen sunnuntaipäivän kunniaksi päätimme Charlesin kanssa huristella taas kerran Stratfordiin. Se on paikkana nätti kuin nappi ja sieltä löytää aina jonkun itselle uuden pikkuisen kujan tai nurkan jonka takaa paljastuu vaikka mitä. Ostosmielessä emme siis liikenteeseen lähteneet vaan tarkoitus oli vain kävellä, tutkiskella ja ihastella. Stratford on kesällä suosittu turistikohde ja joskus omaan mieleeni ihan liian täyteen ihmisiä tupattu mutta näin talvella siellä kyllä pääsee etenemään ihan rauhassa. Oli siellä nytkin moneen pieneen sunnuntaiseen englantilaiskylään verrattuna paljon ihmisiä liikkeellä mutta sujuvasti siellä soljuttiin veden äärellä ja käytiinhän me parissa kaupassakin.

Stratfordissa on luonnollisestikin kaikkialla esillä jotain Shakespeareen viittaavaa. Patsaita, lausahduksia, katutaiteilijoita esittämässä herran näytelmiä - jokaiselle jotain.

Kylän laitamia kulkee Avon-joki jonka rannoilla nytkin kuljeksimme.

Vesiraja on todella korkealla ja paikoitellen aallot ovat kivunneet aina oikeassa reunassa pilkottavalle polulle asti.

Joelta läksimme kohti kylän keskustaa ja kauniita rakennuksia. Olisi kovin mukava asua jossain tämäntyylisessä vanhassa talossa mutta sitten mieleen hiipii ajatus, että ne ovat takuuvarmasti jääkylmiä. Nämä talot ovat yleensä aina suojeltuja eikä niihin saa tehdä minkäänlaisia muutostöitä, koskien myös esimerkiksi tuplaikkunoita ja muita eristeitä. Joten se siitä ajatuksesta sitten.

Joulukoristeet olivat vielä paikoillaan ja torilta löytyi joulukuusikin.

Tämän pubin saattanee joku siellä ruudun toisella puolella tunnistaa.

Kierros tuli tehtyä ja tässä kohden palasimme takaisin autolle ja kaasutimme kotia kohti. Stratford on yleensä aina listalla jos tulee mietittyä jotain tekemistä Suomivieraiden kanssa, siellä kun on jokaiselle jotakin tekemistä ja näkemistä. Lisäksi kylä on niin pieni, että tarvittaessa sen kiertelee ympäri parissa tunnissa pysähdysten kera.

Lämpötila kympin alapuolella ja kuuleman mukaan nyt alkaa pikkuhiljaa kylmetä.