Birminghamin oma poika Ozzy on päässyt taas otsikoihin. Tällä kertaa sen takia, että Birminghamin lentokenttää, viralliselta nimeltään Birmingham International (eli kansainvälinen) ollaan nimeämässä uudelleen. Kentän nimeksi ollaan kaavailemassa Birmingham Ozzy Osbourne-lentokenttää! Onhan toki esimerkiksi Liverpoolissa John Lennon-kenttä, Roomassa Leonardo Da Vinci ja Salzburgissa Mozart joten miksei! Eihän nimi kenttää pahenna ja eipä tässä yhtäkkiä tule mieleen ketään muutakaan joka kyseisen arvon ansaitsisi häntä paremmin.

Joulu tuli ja meni. Aattona olin töissä iltaseitsemään ja kiirettä piti. Kotiin pääsin läpi tulen ja jään... eikun siis vesisateen ja pimeyden ja joulun vietto sai alkaa. Sain Charlesin myöntämän erivapauden ansiosta avata omat lahjani jo aattona, täällä kun pukki saapuu aaton ja joulupäivän välisenä yönä ja lahjat avataan vasta joulupäivän aamuna. Kovin kiltti olen näköjään tänäkin vuonna ollut, lahjoja oli runsain mitoin. Ohessa kuvia joistakin niistä, kaikkia en ehtinyt tähän hätään kuvata.



Meille molemmille yhteinen lahja oli food processor eli jonkinlainen keittiön monitoimikone. Sen tarkemmin en härveliin vielä ole ehtinyt tutustua. Charlesin isä tämän oli hankkinut.



Sain kauan haikailemani hiusten suoristusraudan. Vielä kun sitä osaisi käyttää...



Frankie Boylen DVD ja Robbie Williamsin uusin CD. Frankie Boylen kiertue oli miehen viimeinen ja mekin kävimme herran shown katsomassa tuossa syksyllä.



Suklaatia. Yksin mulle!



Pukki oli jopa niin näppärä ja nykyaikainen, että itse fyysisten kirjojen sijaan löysin Kindlestäni 2 sinne ladattua elektronista kirjaa. Vai onko tuo elektroninen nyt sitten oikea sana, tiedä häntä.

No jouluaamu sitten valkeni sateisena ja pimeänä ja hyppelimme alakertaan katsomaan oliko pukki käynyt meillä uudemman kerran yön aikana. Olihan se, koska eväät oli syöty. Pukille on täällä tapana jättää lasillinen olutta ja joku makea herkku joka tällä kertaa oli joulutorttu. Lisäksi samalle lautaselle jätetään Petteri Punakuonoa varten porkkana. No tämmöinen näky meitä sitten kohtasi jouluaamuna:



Eli meillä oli ihan varmasti käyty kun eväitä oli pureskeltu ja nautiskeltu.

Joulupäivänä Charles kävi hakemassa isänsä meille istumaan ja päivää viettämään. Herra myös ihan itse kokkasi meille aterian joka koostui muun muassa kinkusta, perunamuusista, ruusukaalista, porkkanoista ja kukkakaalista. Lautasella seuraa pitämässä oli myös pigs in blankets (possut peitot päällä) eli pieniä makkaroita pekoniin käärittyinä sekä kastiketta. Hyvää oli ja sitä oli riittävästi! Charlesin isän kanssa katselimme vain kaikessa rauhassa televisiota ja Charles hääräsi keittiössä.



Jälkiruoaksi oli Charlesin itse vääntämä trifle. Olen tainnut aiemminkin miettiä sille sopivaa suomennosta mutten ole sellaista keksinyt. Jonkinlainen hyytelökakku on kuitenkin kyseessä ja päällä kerros vaniljakastiketta ja kermavaahtoa.



Jälkiruoan jälkiruokana oli Finlandia-kuulia.



Ja jälkiruoan jälkiruoan jälkiruokana oli kinkkuvoileipää. Ruisleivällä! Tosin saksalaisella sellaisella kun suomalaiset olivat hävinneet pakastimesta parempiin suihin jo aiemmin mutta kelpasi sekin.



Charles sai Suomesta mieluisen lahjan - Harri Koskisen Block-lampun. Vielä sille ei ole löydetty kunnon paikkaa mutta kunhan se on löytynyt niin otan paremman kuvan tästä lahjasta.

Joulu oli kaikin puolin ihan ok vaikkakin kotiin olisi ollut kova hinku. Peukut pystyyn jo siis tässä vaiheessa ensi joulun puolesta! Kaunis kiitos vielä kaikille muistaneille, ihania kortteja tuli paljon ja paketteja myös smiley!

Charlesin housut ovat muuten vieläkin puutarhassa lillumassa.

Ensi viikolla maanantaina itselläni on edessä viimeinen työpäivä vanhassa apteekissa sad. Ikävä sieltä on lähteä pois mutta kyllä tämä jatkuva 50 viikkotunnin tahti on liikaa. Tiistain hummailen kotosalla uutta vuotta juhlistaen ja keskiviikkona aloitan sitten uudella innolla "uudessa" apteekissa lyhyemmillä työpäivillä. Siitä lisää sitten joskus toiste.

Hyvää viikonloppua kaikille!