Käytiinpä tuossa päivänä eräänä Bewdleyssä. Meillä oli täällä vielä silloin kylässä Siiri ja ajelutimme vierasta West Midlands Safari Parkissa eli siis Safaripuistossa jonne ajettiin autolla sisään ja jossa suurin osa eläimistä kuljeskeli vapaana. Lipunmyynnistä ostimme eläimille tehtyjä ruokapapanoita - muuta apetta heille ei suotaisi annettavan mahavaivojen ja muiden ongelmien välttämiseksi.
Tämän kuvan laitoin tähän ihan vain siksi kun se näyttää niin hassulta. Siis siltä, että Charlesilla ei ole kättä ollenkaan, pelkkä tynkä vain.
Käden olemassaolo todistettaneen tällä kuvalla. Ja bambin. Vai mikä lienee tuo luontokappale joka oli hirmuisen nälkäinen!
Sillä luontokappaleella oli paljon kavereita jotka eivät meistä eivätkä meidän appeistamme piitanneet.
Tätä yksilöä ei jostain syystä saanut autosta päin ruokkia.
Kuten ei myöskään näitä.
Nämä tankkeriautot eivät nappuloita halunneet, ruohoa vain.
Mutta sitten sieltä mäennyppylän takaa tulikin tyyppilän tyyppi joka etsimällä etsi ruokaa autoista.
Charles ruokki nälkäistä kiharvia ja kertoi sen kokemuksen olleen ehkä ällöttävin ja limaisin koskaan. Senpä takia halusin itsekin kokeilla ja tälläsin itseni ja kätöseni ikkunan alle asemiin. Korkeuksista kurottui kaula ja pää, inhottava käärmemäinen ja limainen kieli imaisi ruokanappulat suun uumeniin ja pää katosi takaisin taivaaseen. Tiedättekös, kiharvin kieli on pitkä, limainen ja jännän kova. Hihittelin tälle kokemukselle kauan. Siiri piti ikkunansa visusti suljettuna.
No sitten saavuimmekin seuraavalle rastille, kamelin kukkuloille. Jo lähtöportilla kuten myös ruokarasiassa toitotettin samaa asiaa: "Älkää ruokkiko kameleita. Ne purevat". Charles oli luonnollisesti sitä mieltä, että MINÄHÄN ruokin kameleita jos haluan ja avasi auton ikkunan alas asti. Kameli tuli tykö ja Charles alkoi ravistaa ruokarasiasta nappuloita kämmenelleen. Tästähän kameli vasta innostuikin, tunki päänsä ikkunasta sisään ja pitkälle autoon asti, repi ruokarasian Charlesin kädestä ja nielaisi koko pahvisen komeuden yhdellä kulauksella! Tässä vaiheessa Charles oli jo sulkenut ikkunan, sadatellut kuuluvasti ja kaasuttanut kauas pois! Arvatkaahan vaan kuinka monta kertaa kysyin, että onkohan Charlesin mielestä se varoitusteksti ihan aiheellinen
Tämä ei kuitenkaan ole se ahne kameli vaan joku muu innokas kaveri.
Struntsit ja seeprat asustelevat sulassa sovussa. Niille ei kuitenkaan papanat kelvanneet.
Herra Hippo nautiskelemassa.
Sain ilon ja kunnian ottaa kämmenelleni torakan. Sen tarkemmin en lajin nimeä enää valitettavasti muista mutta nämä yksilöt voivat elää ja vilistää jopa 2 viikkoa ilman päätä. Tällä oli jaloissa semmoiset jännät pienet "koukut" tai ehkä ennemminkin tarrat joilla se ohuenohuesti tarttui ihoon. Ei se sattunut eikä tuntunut miltään mutta kun sitä alettiin nostaa kädeltä pois niin silloin tuntui semmoinen pieni noste. Enpä koskaan haluaisi löytää näitä kylppärin lattialta aamuhämärissä.
Tähän kohtaan ei tule mitään muuta mieleen kuin mangusti vaikka nuo eivät edes ole mangusteja. Pitänee tuumata hetki. Lemur catta eli kissamaki - avun sain safaripuiston nettisivuilta.
Ja pingviinilinna kruunasi koko komeuden! Niistä oli hankala ottaa kuvia koska ne vilistivät tuhattajasataa, koska meidän ja pingujen välissä oli likainen, naarmuinen ja heijastava pleksi ja koska altaan reuna oli tupaten täynnä ihmisiä!
Hauska reissu ja mikä parasta, samoilla lipuilla pääsee kauden loppuun asti maksutta uusintakierrokselle! Suosittelen.
Kommentit