Meidän talon takana on yksi monista tämän kaupungin siirtolapuutarhoista. Hetikohta tänne muuttamisen jälkeen olemme sitä sillä silmällä katselleet - ajatuksena kun moinen kuulostaa aika kivalta ja niin maanläheiseltä. Meillä ei ollut mitään tietoa sen tämän hetkisestä tilasta tai varaustilanteesta mutta osa palstoista näyttää hylätyltä ja pukkaavat vain villinä rikkaruohoja. Noh. Charles jutteli tuossa joku aika sitten naapurissa asuvan miehen kanssa ja Lloyd kertoi, että hänen äitinsä on jonkinmoisessa "johtokunnassa" mitä tähän kyseiseen puutarhaan tulee. Naapureilla itsellään on siellä palsta kuten myös kyseisellä äidillä ja Lloyd lupasi kysellä äidiltään onko palstoja vapaana ja mihin hintaan.

Toisaalta emme tosin haluaisi ottaa siitä itsellemme vaivaa eikä tarkoitus olisi viettää siellä jokaista liikenevää vapaata minuuttia joten lopullisen päätöksen pitää tietysti perustua moneen seikkaan ja asianhaaraan. Katsotaan ja kuunnellaan siis.

Napsaisin muutaman kuvan puutarhaan päin ja tein saman myös etupuolelta. Tässä siis meidän kotikatua.

Tässä ollaan siis melkeinpä umpitien päässä, oikeassa reunassa näkyvän sinisen auton ja aidan jälkeen alkaa luonnontilassa oleva puisto lampineen kaikkineen. Hiljaista seutua on tämä.

Tänään on satanut ja sataa edelleenkin vettä kaatamalla ja Charles-parka on tuolla jossain ulkona työhommissa. Itse kävelin töistä kotiin ja taas kerran muistin, että todellakin vihaan märkiä sukkia ehkäpä enemmän kuin mitään muuta.

Maanantai on meillä täällä vapaapäivä mutta vielä ei ole tietoa onko Charles työvuorossa sille päivälle. Jos on niin saatanpa mennä auttelemaan. Paitsi toisaalta pitäisi kai ne verhotkin joskus ommella ja autotalli järjestää. Työporukka on tulossa tupaantuliaisiin parin viikon päästä ja siihen mennessä pitäisi kaiken olla kunnossa sekä jotain suomalaista suuhunpantavaa tarjolla. Mietin tekaisevani karjalanpiirakoita ja jälkkäriksi teen ehkä sitten pannaria mansikanmollukoilla ja kermavaahdolla mutta näitä ideoita vielä tässä kehitellään.