Kotiuduimme pikareissulta Manchesterista. Tämän reissun kohdalla voisi jopa ajatella, että kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Kunnon Murphyt siis. Ensinnäkin Charlesin oli tarkoitus olla kotona kolmelta että voisimme välttää pahimmat ilta- ja perjantairuuhkat ja että voisimme Manchesterin päässä käydä heittämässä kamat hotelliin ja vieläpä haukata jotain ennen konserttia. Charles kuitenkin tuli kotiin viiden jälkeen ja jouduimme hyppäämään siltä seisomalta autoon ja tien päälle sillä seurauksella että valmiiksi tekemäni eväsleivät unohtuivat jääkaappiin. Navigaattori ilmoitti matkan kestoksi 2 tuntia mutta ruuhkassa istuen siihen kului lopulta 3,5 tuntia eli melkeinpä tuplat. Nälkäkin jo oli mutta ei ehditty edes pysähtyä koska Duran Duranin keikka pukkasi päälle kovaa vauhtia. Manchesteriin vihdoin ja viimein päästyämme parkkeerasimme auton lähimpään mahdolliseen parkkitaloon joka veloitti meiltä törkeät 15 puntaa siltä illalta. Noh, siitä huolimatta parkkasimme sinne koska emme olisi ehtineet enää siinä kiireessä etsiä mitään halvempaa paikkaa ja viipotimme puolijuoksua MEN-Areenalle omia istumapaikkoja etsimään. Ne olivat "jäällä" eli siis lattiatasolla jonne oli laitettu tuolirivit (seisomapaikkoja siellä ei siis ollut laisinkaan). Ensin ajattelin, että olipas meillä kivat paikat ja että sieltä näkisin varmasti mitä lavalla tapahtuu... mutta kissinpissit. Siinä samassa kun hallin valot sammuivat kaikki nousivat seisomaan ja edessäni töröttivät tietysti vielä ne salin pisimmät ja salskeimmat tyypit. En nähnyt kuin kurkistuksen sieltä täältä mutta onneksi sentään kuulin kaiken. Keikan jälkeen piti taas hypätä autoon ja lähteä etsimään hotellia ja sen tarjoamaa parkkimahdollisuutta - joka maksoi 18 puntaa vuorokaudelta. Hotelli sentään oli mukava ja lämmin, se tässä mainittakoon. Raahauduimme vielä keskiyöllä etsimään jotain suuhunpantavaa ja löysimme kaupan joka oli vielä auki joten saimme ostettua pahat kolmioleivät, kylmät juomat ja muutaman hedelmän pahimpaan nälkään. Meillä ei siis ollut ihan paras mahdollinen päivä mutta Duran Duran oli silti niin kovin iiiiiiiiiiihana !! Tunnustin Charlesille, että jos Nick Rhodes sattuu kosaisemaan niin en voi muuta kuin myöntyä.

Lauantaina heräsimme hotelliaamiaiselle joka oli ihan perussettiä oleva seisova pöytä ja ihan maukas sellainen. Tekivätpä siellä vielä pyynnöstäni meille puuroa ja se oli tosi hyvää! Sitten pakkasimme vähät tavaramme, laittauduimme valmiiksi ja lähdimme viettämään mukavaa lauantaipäivää Manchesterin vilinään. Lue: kaatosateeseen. Kengät valahtivat heti läpimäriksi, muusta nyt puhumattakaan. Kävimme silmäilemässä kojuja paikallisella joulumarkkinoilla sekä muutamassa levykaupassa jonka jälkeen sitten päätimmekin yksissä tuumin käydä nauttimassa lämpimät teekupposet ja suunnata kohti autoa ja Birminghamia. Navigaattori ilmoitti matkan kestoksi sen samaisen 2 tuntia mutta päädyimme istumaan autossa ja ruuhkassa hiukkasta vajaa kolme tuntia ennen kuin pääsimme kotiin. Tässä maassa on ihan liikaa autoja ja ajotaidottomia kuljettajia, sitä mieltä olen minä. Moottoritie oli taas (vähän liioitellen) täynnä kolariautoja, hajonneita autoja, niiden pällistelijöitä ja hermostuneita Audi-kuskeja jotka aiheuttivat kaikki ne loput vaaratilanteet. Jos edes nelikaistainen moottoritie ei ole tarpeeksi leveä takaamaan sujuvan liikenteen kulun niin mikä sitten olisi. Täällä motarin kai pitäisi olla tuhatkaistainen toimiakseen hyvin kaikenmaailman törttöilijöiden autojen alla. Ja muuten, matkalla Charlesin autosta loppui tuulilasin pesuneste mutta miehen periaatteen mukaisesti sitä ei voida kuitenkaan pysähtyä täyttämään.

No nyt ollaan kuitenkin turvallisesti kotona ja ärripurri ja mörökölli saatiin taas laittaa kaappiin ! Manchesteriin mennään ihan varmasti uudestaan, sen verran kivalta siellä näytti. Mutta mepäs mennäänkin sinne kesällä ja junalla. Kuvat näköjään ovat säästä johtuen aikas tummia mutta toivottavasti niistä jotain selvää sentään saa.

Nyt meillä satelee vähän ja lämmintä on +2. Matkan varrella muuten nähtiin vähän luntakin mutta pakkasen puolelle ei onneksi sentään vetänyt, ruuhka olisi silloin ollut vielä sata kertaa pahempi.