Tänään sain farmaseuttiselta yhdistykseltä kirjeen jonka mukaan rekisteröintihakemukseni oli puutteellinen ja mukana oli tietysti selostus jossa kerrottiin mikä siellä tökkii. Enpä ollut koko hakemuksessani edes nähnyt sellaista paperia vaadittavan ja luin sen hakemuslomakkeen varmasti sataan kertaa läpi jopa Charlesin kanssa varmistaen, että kaikki miljoonat lomakkeet ja kopiot ovat mukana. Tutkittuani asiaa tajusin, että tämä kuuluisa puuttuva paperi vaaditaan muilta kuin EU-kansalaisilta, joten herrat päättäjät siellä kuninkaallisessa yhdistyksessä eivät siis tiedä että Suomi on EU-maa ! Että sellaisten tietäjien kynsissä ammatillinen tulevaisuuteni lepää. Taidanpa tästä mennä siis nakkitehtaalle töihin. Tai haggistehtaalle.

Uutiset ylitsevuotavat Bulgerin toisen tappajan uutta tuomiota. Muistattehan, 2-vuotias James Bulger napattiin ostoskeskuksesta kahden 10-vuotiaan pojan toimesta vuonna 1993. Hänet pahoinpideltiin, tapettiin ja jätettiin junanraiteille makaamaan. Tappajat olivat Britannian nuorimmat murhasta tuomitut lapset. He istuivat aikansa ja lopulta heidät vapautettiin uusien henkilöllisyyksien turvin. Eipä ollut vankila-aika ainakaan entiseltä nimeltään Jon Venablesin mielenterveydelle antoisaa aikaa, nyt hänet on tuomittu uudesta rikoksesta ja nyt täällä kuhistaan ja kohistaan ja yritetään saada selkoa siitä mitä hän on tällä kertaa tehnyt. Samoin kuin yleinen mielipide tuntuu olevan, että hänen uusi henkilöllisyytensä ja kuvansa pitäisi julkistaa kaikelle kansalle. Jamesin äiti on ollut suurin piirtein viikon ajan joka ikisessä ajankohtaisohjelmassa vaatimassa itselleen ja muille oikeutta saada tietoa Venablesista. Saa nähdä miten käy.

Olen tässä innokkaana odotellut kotoväen lähettämää pakettia viikon päivät mutta turhaan. Ruisleivän kiilto tässä on kirkkaana silmissä mutta pelkäänpä että armas leipä kävelee itse pussista ulos kunhan tänne asti ehtii. (Ei tässä odotukset tosin ole turhan korkealla kun kuulin juuri, että kuukausi sitten äidille ja isälle Norfolkista lähettämäni kortti oli vihdoin ja viimein saapunut perille.) Ostin Waitrosesta korvikkeeksi saksalaista ruisleipää joka menee paremman puutteessa mutta ei ole lähellekään sama asia kuin mihin on tottunut. Kuninkaalliselle postille tiedoksi: muun materian kanssa voi pelleillä, mutta ruisleipä on pyhä asia!

Kuninkaallisesta postista tuli vielä mieleen Kuninkaallinen hovitoimittaja-asia. Tässä maassa tietyt yritykset ja tuotteet saavat tittelin hovitoimittaja, kun he toimittavat hoviin omia tuotteitaan kuninkaallisten käyttöön. Hovitoimittajille asetetaan tiukat vaatimukset, yrityksen on täytynyt toimia vähintään viiden vuoden ajan ja sen talouden on oltava kunnossa. Hoviin lähetetään yhteistyötä koskeva anomus, jonka hyväksyy halutessaan joko kuningas tai kuningatar. Hovitoimittajan merkkiä saavat käyttää vain Kuninkaalliseksi hovitoimittajaksi nimetyt yritykset. Nimitys uusitaan kuninkaan tai yrityksen toimitusjohtajan vaihtuessa sekä aina 10 vuoden välein. Ja tänään hoksasin, että meidän suosikkimehusta nimeltään Robinsons löytyy tämä hovitoimittajan merkki! Juodaan siis samaa litkua kuin Ellu!