No niin, katsotaan saanko lunastettua vanhat lupaukseni ja puhaltaa blogini henkiin .

Perusasioita en tässä lähde sen kummemmin kertaamaan, lukijat tietävät kuka ja missä ja miksi olen, mitä teen ja mitä olen tekemättä. Takana nyt 4 kuukautta arkielämää Birminghamissa oman prinssi Charlesin kanssa ja saarivaltiossa kaikki hyvin. Meillä täällä alkaa pikkuhiljaa sää lämmetä ja sormet sulaa syväjäästä joten mikäs tässä ollessa.

Tämän viikon ohjelmistoon kuuluu NI-numeron (eli periaatteessa sosiaaliturvatunnuksen) hakeminen. Se ei tietenkään ole mikään yksinkertainen homma kuten ei mikään muukaan virallinen prosessi tässä maassa, mutta puhelinsoittojen, kyselylomakkeiden, haastattelujen, puhelinsoittojen ja kirjeiden odotuksen jälkeen tuloksena pitäisi olla NI-kortin tupsahtaminen postiluukusta ja sitten voikin iloinen verojen maksaminen alkaa. Tosin ensimmäiseksi pitäisi saada se työpaikka ja palkkaakin. Työnhaku on aluillaan ja paperisota meneillään joten raportoin sitä mukaa kun sillä rintamalla jotain tapahtuu. Lähetin juuri paperit Iso-Britannian Kuninkaalliselle farmaseuttiselle yhdistykselle (huomatkaa mahtipontinen nimi!), virallisesti rpsgb.org, ja paksun paperipinkan ja vielä paksumman maksuosoituksen tarkoituksena olisi lopulta saada rekisteröinti ja lupa harjoittaa ammattia. Luulenpa vaan, että papereista puuttuu kummin kaiman makkarankeittäjän äidin kansakoulutodistuksen virallinen käännös ja notaarin leimat, mutta se on sitten sen ajan murhe jos ja kun kaikki tulee bumerangina takaisin. Eli peukut pystyyn !

Lämmintä tällä hetkellä +3 astetta, äsken sateli vähän vettä mutta sekin loppui joten nyt lähden ylös, ulos ja lenkille. Ajattelin viedä purkkeja ja tölkkejä kierrätykseen ja käväistä kirjastossa. Lidlissä on meneillään Skandinaaviset viikot joten ruisleivän toivossa täytyy pyörähtää sitten kaupan kautta kotiin.