Kurkottelin keittiönkaapin ylähyllyltä keittokirjaa ja näin pitkäsäärisenä en oikein meinannut saada siitä kunnon otetta. Sain kuitenkin hypättyä sen nurkasta kiinni ja samalla kun vetäisin kirjaa alaspäin niin sen päällä lojunut (itseltäni) piilotettu ja sinne unohdettu Fazerin sininen suklaalevy putosi alas. Ja alas se tulikin vauhdilla ja osui nurkka edellä suoraan ylähuuleen! Nyt huuli on sitten hieman turvonnut ja punainen. Suklaan kosto on siis hirveä. No, opinpahan samalla sen läksyn, että suklaatia ei pidä piilottaman eikä säästämän vaan se on aina ja iankaikkisesti nautiskeltava heti. Ja muuten, rikoin sillä samalla suklaalevyllä 3 juomalasia jotka odottelivat pöydän reunalla sinne samaiseen kaappiin laittoa.

Charlesin antama amaryllis kukkii nyt, pari viikkoa myöhässä. Nätti se kuitenkin on kuin sika pienenä vaikkei jouluksi ehtinytkään.

Täällä on muuten eri hauskaa seurata ihmisiä bussipysäkillä. Siellä on aina joku omatekoinen operaattori joka katsoo velvollisuudekseen kovalla äänellä kuuluttaa pysäkkiä lähestyvän bussin numeron. Ja jos joku ei siinä vaiheessa eväänsä liikauta (eli siis hyvin todennäköisesti odottaa jotain muuta bussia) niin häneltä pitää vielä erikseen käydä kysymässä että tuutkos kyytiin kun sieltä tulee numero se ja se. Kaveria ei siis jätetä !

Tänään ja varsinkin viime yönä on myrskynnyt olan takaa. Lämmintä nyt +6 ja sateessa taitaa jopa olla pieni tauko.