Palataanpa hetkeksi takaisin Budapestiin. Szimpla Kertin rauniopubista lähdettyämme käppäilimme hetken ihan ilman mitään päämäärää ja kuvia tuli napsittua sieltä täältä.

Kaupunki näyttäytyy välillä harmaana, välillä värikkäämpänä.

Voin kuvitella kesäaikaan näidenkin jalkakäytävien olevan täynnä turisteja ja paikallisia. Nyt siellä oli hyvin tilaa lampsia ja pysähdelläkin aina silloin kun huvitti.

Siellä on myös kivoja pikku kävelykatuja joiden varsilla on kahviloita ja putiikkeja.

Oopperatalokin sieltä tuli bongattua ohi kulkiessa ja kovasti kaunis on tuokin rakennus.

Ja onhan siellä myös meidän kaikkien suomalaisten suosikkimesta - Vittula. Kyseinen klubi ei ollut auki kun siitä ohi kuljimme, muuten olisi tullut poikettua sisäänkin. Eivät Vittulan ovet auenneet meille siis tällä kertaa mutta jo pelkän kyltin näkeminen hihitytti pitkään.

Näistä näkymistä tuli vähän semmoinen Viro-fiilis. Melkeinpä kuin Tallinnan katuja olisi tallannut (kielestä mitään ymmärtämättä toki).

Ja tänne me päädyimme. House of Terror eli Kauhujen Talo on museo joka on avattu vuonna 2002 ja on paikallaan muistuttamassa meitä sekä juutalaisvainojen, että myös Unkarin neuvostomiehityksen aikaisista raakuuksista. Rakennus itsessään on toiminut päämajana natseille ja kommunisteille joten sillä on ihan varmasti oma tarinansa kerrottavanaan. Museossa on neljä kerrosta ja näyttely on laaja. Mukana on muun muassa esineitä keskitysleireillä henkensä menettäneiltä ihmisiltä kuin myös elävää arkistokuvaa Stalinista ja Hitleristä. Kellarikerroksessa pääsee vierailemaan eristyssellissä, ihastelemaan autenttista hirsipuuta ja arkistohuoneessa saa lueskella kopioituja turvallisuuspoliisin selvityksiä tavallisista katujen tallaajista. Vaikuttavin anti museossa taisi kuitenkin omalla kohdallani olla hissimatka yläkerroksesta takaisin alas. Hissi valui hitaasti alaspäin ja samaan aikaan sen seinällä näytettiin ruudusta entisen teloitusten toimeenpanijan tarkkaa kuvausta työnsä kulusta. Ahdistavaa mutta äärimmäisen mielenkiintoista.

Museossa olisi ollut mahdollista ostaa erikseen näyttelykohteiden englanninkielinen selostus kuulokkeineen mutta semmoiseen emme ryhtyneet. Osa museon annista meni meiltä ihan täysin ohi silmien ja korvien kun tekstit ja selostus olivat pelkästään unkariksi mutta kyllä sieltä paljon silti sai irti. Voin suositella Kauhujen Taloa pysäyttäväksi ja hiljentäväksi kokemukseksi.

Meillä täällä kaukaisella rannalla on saatu tänään vuorotellen auringonpaistetta ja raekuuroja. Asteita on tällä hetkellä ulkosalla +5 ja huomiselle päivälle luvattu sadetta, sadetta ja lisää sadetta.