Mihinkäs sitä Bristolissa oikein jäätiinkään... lounasta syömään kai. Noh, mahat täynnä jatkoimme käppäilyä keskustassa ja toisen Banksyn löytämisen jälkeen meillä ei enää ollutkaan niin kiire mihinkään eikä mitään varsinaista päämäärää - kunhan kuljeksimme hetkisen.

Löysimme Bristolin kaupungintalon joka olikin tosi kaunis. Niin ne tapaavat täällä yleensä ollakin.

Kaupungintalon vieressä on katedraali jonka edustalla oleva puisto oli täynnä kansaa lojumassa nurmikolla, pelailemassa tai muuten vain hengailemassa. Hauska yksityiskohta noissa kukkaistutuksissa oli se, että suuri osa penkin asukkaista olikin syötäviä. Salaattia, punajuurta, raparperia, kaaleja, mitälie...

Ja näillä samoilla seuduilla majaansa pitää myös tämä Banksy.

 

Bristolissa on paljon pyöräilijöitä ja pyöräteitä - asia mikä täällä Birminghamissa on autoilijoille aikamoinen punainen vaate.

Ja kivoja pikkukahviloita ja putiikkeja vieri vieressä.

St Georges Bristol on musiikkitalo jonka portaikossa oli kolme taiteilijaa soittamassa klassista musiikkia ohikulkijoille ja viereisellä nurmikkopläntillä oleskelijoille.

Cabot Tower tai ainakin osa tornista valvoo Brandon Hill-puiston hengailijoita.

Jatkan Bristolista taas toisella kertaa ettei mene liian pitkäksi tarinoinniksi. Meillä täällä kaukaisella rannalla sää on muuttunut syksyisemmäksi ja aamuisin jopa jo aika kirpeäksi. Parina päivänä olen jo heittänyt tuulitakin niskaan kun olen aamulla fillaria tallista käynnistänyt, sen verran nippaisee kun ennen kahdeksaa polkaisen liikkeelle. Charleskin palaa sitten sunnuntaina aamulla tänne syksyiseen Birminghamiin, Meksikossa kun on ollut kolmenkymmenen asteen tienoilla yöt päivät. Tyypin mielestä on kuulemma jo kovin mukava päästä takaisin kotiin. Kivaa viikonloppua kaikille!