Eilen iltapuuhissani huomasin että suihkusta tai hanasta ei tullut lämmintä vettä. Huusin Charlesin hätiin ja peräkkäin marssimme vierashuoneen kaapille jossa asuu otus nimeltä kaasuboileri, joka antaa meille lämpimän veden ja lämmön pattereihin. Hökötys piti kamalaa meteliä ja vilkutti punaista valoa joten kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Charles lähti ulos tarkastamaan jonkun ihme putken joka poistaa kaasuboilerin jättämän kondensaatioveden ulos viemäriin (tai jotain muuta ihan yhtä hienoa, en oikein tainnut ymmärtää teknistä sanastoa) ja totesi putken olevan umpijäässä. Siksipä vesi ei pääse valumaan ulos ja se voi pahimmassa tapauksessa poksauttaa koko putken halki. Putki on siis ihan taivasalla, tulee katonrajassa seinästä ulos ja matelee seinää pitkin alas viemäriin asti, se ei ole missään piilossa tai pakkaselta suojassa. Ihme siis ettei se ole jäätynyt jo aiemmin, sanon minä. No sain ylennyksen ensimmäiseksi vedenkeittäjäksi ja keittimen kiehuttua kiikutin sen ulos Charlesille joka roikutteli tikapuilla otsalamppu loistaen ja aina keittimen käsiinsä saatuaan kaatoi kuuman veden putken päälle. Tapahtuma toistettiin arviolta 5 kertaa kunnes putken päästä tupsahti pitkä ja paksu jäätikku ja sen jälkeen kosolti kylmää vettä. Putki oli siis sulanut ja auki, hurraa! Sen jälkeen kaasuboileri näytti ja kuulosti taas ihan normaalilta. Vähän jo pelotti ajatella, ettei vika olisikaan noin helposti korjattavissa ja joutuisimme värjöttelemään ties kuinka kauan ilman toimivaa boileria, mutta onneksi se meni tuolla operaatiolla ohi. Nyt lämpötilakin on taas jo asteen verran plussan puolella joten toivon mukaan tämän kaltainen jännitys oli tässä. Tosin sääennuste kertoo pakkasen taas kiristyvän ensi viikon alkupuolella ja Charleskin on silloin 3 päivää pois kotoa, joten saa nähdä miten tämän kotomiehen käy.

Kipaisin puiston kautta kauppaan ja takaisin ja siellä on samankaltaista jännitystä havaittavissa. Koko lammessa on vain pieni sula kohta joka oli täynnä sorsia, hanhia ja ankkoja. Kävelin siitä ohi ja pysähdyin kaivamaan kameraa laukusta jolloin sorsaparat arvatenkin luulivat minun tarjoilevan jotain hyvää ruokaa ja aloittivat suoranaisen sorsien maihinnousun! Sieltä tuli ainakin 50 tyyppiä kovasti kaakattaen kohti ja seurasivat perässä jopa vähän matkaa polkua pitkin, luulin jo että tulevat kotiin ja kylpyammeeseen asti. Sääliksi käy, täytyy ruokkia tirpat toisella kertaa. Kuvassa oikeassa reunassa tuo mainitsemani nälkäinen sorsalauma: