Bristolin nelososassa on Cliftonin ketjuriippusilta. En ole siltojen ylin ystävä ja Susannan mukaan tämänkin yli kävelin (eli puoliksi juoksin) kirkuen ja kiroten! Kieltäytyisin henkeni kaupalla kulkemasta yli sillan jonka lautojen välistä näkyisi maata tai merta tai mitä lie mutta tämmöiset sillat vielä menettelevät. Kun pitää katseen tiukasti määränpäätä kohti ja laittaa rivakasti tossua toisen eteen niin sekin asia hoituu pois päiväjärjestyksestä.

Tässä ollaan kuitenkin vielä matkalla sillalle. Puolessa välissä rinnettä pysähdyttiin pubiin virvokkeille.

Ja virvoittavasta kokiksesta rohkaistuneena marssimme siltaa kohti.

Silta on rakennettu vuonna 1864, sillä on pituutta 412 metriä ja korkeutta 75 metriä.

Näkymät olivat huikeat - sen verran kun sivuilleni vilkaisin.

Valitettavasti Clifton on myös tunnettu nimellä itsemurhasilta. Vuonna 1998 sillalle asennettiin korkeammat aidat ja sillä saatiin itsemurhien lukumäärä putoamaan noin neljään vuodessa. Sillalla on lukuisia kylttejä joissa on puhelinnumero Samaritansiin eli järjestöön joka auttaa, juttelee, kuuntelee ja neuvoo kaikenlaisissa pulmissa ja ongelmissa.

Hirtehishuumoria. Sillan toisesta päästä alkaa kylä nimeltä Leigh Woods ja kyltissä pitäisi perinteisesti lukea "aja varovasti". Joku on kuitenkin muuttanut sanan drive sanaan die joten Leigh Ood toivoo kaikkien kuolevan rauhassa. Kyseisessä Leigh Woodsissa sijaitsee myös Charlesin vanha opinahjo, Bristolin yliopisto.

Tänään on satanut ja aamulla tuntui siltä, että fillaroidessa olisivat hanskat olleet enemmän kuin tarpeen. Syksy on siis saanut. Asteet siellä +16 pinnassa.