Pikkupakkaset jatkuvat. Aamulla asteita oli -3 ja nyt aamupäivän aikana ollaan menty hitusen plussan puolelle.

Otin kriisin meidän talosta tai tarkemmin sanoen sen nurkista ja katonrajasta. Mun mielestä tämä talo liikkuu. Maali nurkissa halkeilee ja rapistuu ja katonrajassa irvistää omasta mielestäni päivä päivältä enemmän. Aloitinkin siis paranoidisen kyttäysoperaation jossa painan mieleen jokaikisen kauneusvirheen, ehkä jopa mittaan ja kuvaan ne vertailun vuoksi. No en. Mutta silti, viime yönä näin jo unta jossa meidän piti siirtyä alakertaan nukkumaan kun yläkerran makuuhuoneen katto uhkasi sortua. Ehkä olen katsonut liikaa ohjelmaa nimeltä Kodit Helvetistä, jossa aina varoitellaan seinissä tai katossa olevista halkeamista ja niitä täällä riittää.

En luota paikalliseen rakennustaitoon tai -tietoon hitusen vertaa. Suomessa ei koskaan olisi tullut mieleenkään kytätä hullun kiilto silmissä talon nurkkia ja maalin halkeilemista; täällä ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Jos talot saavat ihan luvan perästä ja kaikessa rauhassa olla homeisia, vetoisia, kosteita ja hataria niin mikseivät ne myös saisi olla sortuvia ja luhistuvia. Täällä en samasta syystä myöskään koskaan meinaa uskaltaa astua kaivonkannen päälle kun ei voi tietää mitä tuleman pitää.