Joskus se kieli menee solmuun näin ulkosuomalaisella. Aina ei tiedä millä kielellä kysyisi, millä vastaisi ja millä ajattelisi. Silloin tuloksena on täydellinen sekasotku ja jos seuralaisena ei olekaan toinen niiden samojen kahden kielen höpöttäjä niin hämmentävä soppahan siinä on tullut keitettyä. Itse puhun ja kirjoitan suomea usean kerran viikossa, yleensä jopa päivittäin joten eihän se nyt toki unohtumaan ole päässyt tämä armas äidinkieli. Ajattelen yleensä suomeksi mutta unia näen nykyään kahdella kielellä.

Ostoslistaa pidän kahdella kielellä. Yleensä valitsen listalle englantilaisen tai suomalaisen sanan sen perusteella, kumpi on lyhyempi tai helpompi kirjoittaa. Maito on aina listalla suomeksi vaikka milk on lyhyempi sana, jotenkin maito on vain helpompi ja sujuvampi listalle lisätä. Tämänhetkisessä kauppalistassa on seuraavat tuotteet: puuroriisi, rye flour (ruisjauho), voi, maito, oats (kaurahiutaleet) ja mehu. Se onkin sitten aina oma seikkailunsa jos Charles lähtee kauppareissulle yksin. Tyyppi osaa paljon suomenkielisiä sanoja ja osaa ostaa vaikkapa maidon ja leivän ihan lisäohjeita kysymättä mutta jos siellä on jotain vielä sanavarastoon kuulumattomia sanoja niin puhelimessa saan sitten kääntää ne mösjöön omalle kielelle. Joskus sekin on ihan oma ohjelmanumeronsa kun mies yrittää puhelimessa lausua suomenkielistä sanaa niin, että minäkin sen suomeksi ymmärtäisin ja kääntää osaisin. Tavaamiseksihan se menee.

Töissä tulee välillä puhuttua suomea varsinkin sellaisessa tilanteessa, joka tulee yllättäen tai josta kovasti innostuu. Jos joku on ihan täysin samaa mieltä jostain asiasta, niin siihen tulee huudahdettua "no niin just!" tai kysymykseen vastattua joko kyllä tai ei. Tätä tapahtuu varsinkin Suomesta takaisin töihin palaamisen jälkeen kun aivot ovat vielä sekaisin eivätkä tiedä missä maassa sijaitsevat.

Esimerkiksi Susannan kanssa tulee puhuttua sekakieltä kun se vaan on helpompaa. Jotkut ilmaisut tai sanat ovat napakampia englanniksi lausuttuna eikä siinä kälättäessä aina löydä sitä suomenkielistä sanaa ihan siinä sekunnissa. Kääntäminenkin ontuu välillä ihan kunnolla ja tästä syystä Susannan hauskoja kielikukkasia ovat muun muassa "kirjamato" (lukutoukka) ja "käsilepo" (käsinoja). Useat ulkosuomalaiset varmasti käyttävät myös ilmaisua "tekee järkeä" koska se on suoraan käännetty englannin "makes sense" silloin kun joku asia kuulostaa järkevältä. Joskus suomenkielinen vastine on ihan kokonaan hukassa eikä tule mieleen vaikka miten pinnistäisi. Tämä liittyy itselläni varsinkin oman alan ammattisanastoon eli töistä puhuttaessa on joskus helpompi käyttää tekstissä englanninkielistä sanaa koska se tulee suusta ihan luonnostaan. Olen myös huomannut, että harvoin muistan heti mikä "broccoli" on suomeksi (parsakaali, piti taas kerran googlata).

Kellonajat menevät sekaisin omassa päässä. Puoli viisi eli englanniksi suoraan käännettynä half five onkin täällä puoli kuusi. Puoli kuusi eli half six onkin täällä puoli seitsemän. Sen takia Susannan kanssa pitää nykyään sopia tapaamisaika numeroita käyttäen koska muuten voipi mennä odotteluksi. Ei sanota, että nähdään puoli yksi, vaan sanotaan, että nähdään 12.30. Näin voidaan varmistaa, että molemmat ovat oikeaan aikaan paikalla eikä tarvitse muistella, että olikos se Suomen puoli yksi vai Englannin "half one" eli puoli kaksi.

En voi missään nimessä kehuskella, että osaisin englantia täydellisesti. Sen verran sitä on kuitenkin kuuden vuoden aikana tullut käytettyä, että siitä on tullut se toinen, vahva kieli. Tunnekieli pään sisällä on luonnollisesti suomi ja Charles aina tuumakin, että nyt on emäntä oikeasti vihainen kun kiroilee suomeksi.