Lähdinpä taas tuossa päivänä eräänä Charlesin kanssa liskohommiin. Ajelimme Milton Keynesiin ja tarkemmin sanoen siellä sijaitsevalle työmaalle.



Pörräsimme työmaan laitamilla parisen tuntia ja keräsimme sankoihin rakennustöiden alta pois ja turvaan näitä sankareita: 





Pelastimme yhteensä 34 liskoa tuona aamupäivänä ja siirsimme ne paremmille metsästysmaille. Tai siis kosteammille asumismaille. Charles nosteli liskoja sangosta ja minä saatoin ne hellästi maahan. Lopuksi mietimme, että mitenkähän pääsisimme paikalta pois niitä kaikkia pelastamiamme raukkoja kuoliaaksi tallomatta !

Siinä peräkkäin polkua kulkiessamme Charles tuumaili: "Enpä ole muuten koskaan nähnyt noin valkoisia jalkoja". Olin kesän kunniaksi kiskonut caprihousut jalkaan ja sehän taisi olla sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Mutta mitäs muutakaan voisi odottaa tämmöiseltä pisamanaamalta joka sulautuu alkuperäisväestöön paremmin kuin hyvin.

Lämpömittariin on edelleenkin patteri vaihtamatta joten sormituntumalla mennään. Oliskohan parisenkymmentä astetta ja pian sataa taas.