Tänään meillä oli äänestyspäivä ja heti aamusta matkustinkin bussilla Solihulliin ja siellä Metodistikirkon tiloissa sijaitsevaan Suomikouluun. Äänestämisen jälkeen jäin vielä keittiön puolelle tiskailemaan ja järjestelemään paikkoja ja vaivanpalkaksi sain korvapuusteja ja ruisleipää. Siihen satsiin kun vielä lisätään päälle Susannan Suomesta tuomat tuliaiset, Fasun sininen ja Turkinpippurit, niin tämähän oli vallan hyvä päivä!

Susanna jäi myös koululle auttelemaan ja parin tunnin jälkeen vapaalle päästyämme suuntasimme ytimeen ja lounaalle. Kävimme nauttimassa kivan lounaan kivassa pubissa.

Eilen perjantaina olin Tanworth Lanen apteekissa tuuraamassa ja siellä perjantaisin työskentelevä Nathan oli viimeistä päivää töissä. Siinäpä voisi siis olla toiveita perjantaitöille, itse kun edelleenkin teen töitä maanantaista torstaihin. Saapi nähdä. Samalla reissulla pilkka osui omaan nilkkaan. Aiemmin naureskelin täällä blogissakin näille omatekoisille bussioperaattoreille, jotka pysäkeillä kuuluvasti ilmoittavat saapuvat bussit ja niiden numerot muille seisoskelijoille. No, oman bussini olisin voinut jopa missata ellei siellä olisi ollut (silläkin kertaa) kuuluttajaa paikalla. Jotenkin olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini, musiikkiin ja auringonpaisteeseen, että oman bussin saapuminen jäi ihan huomiotta. Ystävällinen setä kuitenkin pelasti tilanteen tiedottamalla ihan minulle henkilökohtaisesti, että numero 76 on täällä ja tuletko kyytiin. Tulen, kiitos.

Loppukevennys englanniksi: What's brown and sticky? A stick. Vitsiä on mahdoton kääntää suomeksi, pahoittelen.

Tänään mentiin asteissa pikkupakkasen puolelle joten normaalit tammikuun kelit saapuivat vihdoin meillekin.