Leipuri Hiiva nosti jälleen päätään kun huomasi, että kaapissa oli pian vanhaksi menevä Ikean ruisleipäjauhoseospakkaus. Jessus miten pitkä sana tuo muuten onkaan - yritäpä kääntää sitä ulkomaan eläville. No kuitenkin, pakkaus oli tosiaan käytettävä ja päätin leipoa ihanan höyryävän ruisleivän iltapäivän ratoksi. Taikina oli helppo valmistaa, pakkauksessa kun oli kaikki vettä vaille valmiina. Ja eikun uuniin. Oikein vallan ostin leipävuoankin sitä varten ja vuokaan näppäriä paperisia muotteja jottei vuoka likaantuisi eikä leipä tarttuisi kiinni. Tuoksu oli aivan ihana ja leipä näytti herkulliselta aina siihen asti kunnes ajattelin sen kipata sieltä vuoasta leikkuulaudalle.

Jolloin huomasin, että leipä oli jämähtänyt paperiin kiinni kuin kuppa Töölöön. Se lähti irti ainoastaan milli kertaa millin kokoisina riekaleina.

Ei siitä auttanut kuin veitsellä leikata reunat kokonaan pois. Ja nehän siinä olisivat olleet se paras pala.

Ilman tukevia reunoja leivästä tuli tietysti mössöä. Kuvassa lautasella kaksi itselleni nirhaamaa leipäpalasta. Hyvää se silti oli vaikka toteutuksen puolesta taas kerran metsään menikin.

Tänään olen ollut sisällä koko päivän ilman ääntä ja kurkku kipeänä. Jos jotain yrittää sanoa niin se kuulostaa enemmänkin variksen raakkumiselta. Toivottavasti maanantaihin mennessä paranee sillä pomo on pois ja komento on mulla!