Vuoden viimeisiä tunteja tässä vietetään, Charles meni jo keuhkoputkentulehduksen kourissa nukkumaan ja itse katson vielä yhden jakson Mullan alla ennen seuraan liittymistä. Eli ei niin vauhdikas juhlinta meillä meneillään siis vuan eipä tuo ollut suunnitelmissa muutenkaan.

Vuosi 2013 on ollut raskas mutta samalla opettavainen. Olen oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olemaan kiitollinen pienistäkin asioista. Olen oppinut olemaan kärsivällinen sekä kuuntelemaan ja katselemaan kiltisti loppuun asti. Olen oppinut olemaan välittämättä asioista joilla ei ole mitään merkitystä ja katsomaan isompaa kokonaisuutta, ehkä jopa kauas tulevaisuuteen. Kuluneen vuoden aikana olen itkenyt valtameren verran, nauranut silmäkulmat rypyille ja matkustanut kutakuinkin kuuhun ja takaisin.

Meille tänne kaukaiselle rannalle uusi vuosi 2014 tuo ainakin jo etukäteen tiedossa olevia uusia tuulia. Asumiskuviot tulevat muuttumaan kertaheitolla kun meistä tulee Charlesin kanssa ylpeitä talonomistajia. Kaupat on tehty, kuntotarkastusta ja papereiden valmistumista ja allekirjoitusta ollaan vailla. Toinen vielä enemmän ylpeyttä herättävä asia on tulevan kummilapsen syntymä siellä koti-Suomessa ihan näillä näppäimillä – jännityksellä täällä odotellaan ja ollaan ihan satasella hengessä mukana!

”Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot
Ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloosi
Olet kaunis
Kaunis
Ja maailma on sun”

Iki-ihanan Tehosekoittimen soidessa taustalla toivon teille kaikille uuden vuoden myötä kaiken sen mistä olette aina haaveilleet. Itse olen kiitollinen rakkaasta perheestä ja maailman parhaimmista ystävistä - muuta en tarvitse.

Loppuun pähkinä purtavaksi - bongaa kuvasta orava:

Asteita nyt +7 ja vettä sateleepi.