Charlesin kanssa tosiaan matkustimme junalla viikonlopuksi Lontooseen. Kohteena oli Hyde Park ja puistossa järjestettävä British Summer Time-festivaali. Meille (tai lähinnä Charlesille) isoimpina houkuttimina olivat The National ja Neil Young & The Crazy Horse. Meillä oli tälle viikonlopulle VIP-liput ostettuna joten asetuimme nätisti istumaan "puutarhaan" ja olisimme myös saaneet nautiskella ilmaista shampanjaa sen kuitenkaan meille kelpaamatta. Vippilipuilla pääsi myös lavan eteen esiintyjiä katselemaan mutta itse tyydyin fiilistelemään ihan istuallani ja katselin kuvaa isoilta screeneiltä. Sääkin suosi festaroijia vaikka pari äkäistä ukkoskuuroa niskaan pamahtikin.

Tässä "takarivissä" kun istuskelimme aluksi niin viereiselle sohvalle tupsahti istumaan kaksi miestä jotka alkoivat toisilleen siinä jutustella ihan suomeksi. En ehtinyt itseäni heille esitellä kun ensimmäinen ukkoskuuro jo alkoi uhkaavasti lähestyä ja piti lähteä hakemaan suojaa teltan uumenista.

Hotellin olimme varanneet Southwarkista ja matkalla kohti Hyde Parkia kävelimme Waterloon tienoilla sijaitsevan tunnelin läpi. Sehän ei ollutkaan mikään tavallinen tunneli vaan siellä on seinille ihan laillista maalata graffiteja ja tägejä ja mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.

Paljon siellä olikin sakkia työn touhussa ja haju oli muuten aika voimakas - spraymaalin katku tuntui jäävän nenään pitkäksi aikaa.

Tätä kirjoittaessani televisiosta tulee taas kerran jalkapalloa. Sehän ei niinkään kiinnosta mutta on tässä £24 itselläni pelissä - se työpaikan veto nääs on omalta kohdaltani vieläkin voimassa kun oma joukkueeni Saksa pelaa pomon Argentiinaa vastaan ja voittaja vie jättipotin. Peukut pystyyn!