Tämän vapaapäiväni vietin muunmuassa ikkunoita pesten, kirkas kevätaurinko kun niin ikävästi ja armottomasti paljastaa sekä likaiset lasit että muut pölyiset nurkat. Puuhastellessani huomasin suurinpiirtein kaikkien yläkerran ikkunanpielten olevan homepilkkujen peitossa. No mitäs siinä muuta kuin kauniin vihreä suihkepullo käteen ja sillä pilkkujen kimppuun. Mould&mildew-suihke toimii isältä pojalle tässä maassa. Ja jos ei toimisi niin sitten suitsait sukkelaan uusi maalikerros päälle, se on plan B.

Netistä yritin katsella suosituksia siitä, mitä Birminghamissa kannattaisi tehdä ja nähdä. Suomivieraita ajatellen siis. Muutamia vinkkejä sieltä sainkin sekä myös erittäin makeat naurut. Jollain matkailusivustolla oli listattu 10 näkemisen arvoista kohdetta armaassa kaupungissamme (tai niin otsikko ainakin antoi aluksi ymmärtää) vaan kun sivun avasi niin ensimmäisenä otti silmään se seikka, että top 10-lista loppui numero seitsemän jälkeen ! Viimeiset kolme olivat jääneet raadilta keksimättä/löytämättä. Awwww.

Aamulla käväisin kaupassa ja käppäilin sinne sumun keskellä. Läheisessä risteyksessä oli sattunut kolari jossa osallisena oli moottoripyörä sekä kolme autoa. Onnettomuuden syynä oli kuulemma kuskien haluttomuus käyttää minkäänlaisia ajovaloja (sumuvaloista toki puhumattakaan) ajon aikana. Täällä ei ole ajovalojen käyttöpakkoa päiväsaikaan joten niitä ei sitten käytetä, oli keli millainen tahansa. Vänkää kansaa nämä.







Käväisin lähipostissa (keskimmäisessä kuvassa vasemmassa reunassa) kun halusin postittaa Suomen pienen tervehdyksen. Postin setä ei kuitenkaan ollut kovin palvelualtis eikä -halukas vaan kävimme siinä muiden jonottaessa seuraavanlaisen keskustelun:

-Minä: Haluaisin postittaa tämän Suomeen kiitos.
-Setä: ????
-Minä: Haluaisin postittaa tämän Suomeen kiitos.
-Setä: ????????
-Minä: ????
-Setä: Sinä haluaisit postittaa?
-Minä: Kyllä, haluaisin postittaa tämän kiitos.
-Setä: Minne?
-Minä: Suomeen.
-Setä: ?????
-Minä: ?????
-Setä: Tarkoitatko että haluaisit postittaa sen?
-Minä: Kyllä, Suomeen kiitos.
-Setä: ????
-Setä: Mene tuonne (ja osoitti sormella naapuriluukulle kiemurtelevaa jonoa).
-Minä: Kiitos.

Seuraavalla luukulla (kun vihdoin ja viimein sinne asti pääsin) palveluvuorossa oli täti jonka kanssa keskustelu meni näin:

-Minä: Haluaisin postittaa tämän Suomeen kiitos.
-Täti: Haluatko normaalina lähetyksenä vaiko kirjattuna?
-Minä: Normaalina kiitos ja laitoin kuoren vaa'alle.
-Täti: Se tekisi sitten £3.75 kiitos.
-Minä: Maksoin, kiitin, lähdin.

Setä ei tainnut tietää mikä Finland on. Luuli varmaan, että huijaan. Toivottavasti täti selvensi.

Charlesilta tuli päivällä tekstiviestinä toive, että hänen tämän illan ruokalajinsa olisi kanapiiras. Semmoisen herra sitten saikin.



Illalla pulisin Marin kanssa skypessä ja olipas taas kiva höpötellä kunnolla. Taisi siinä lähes 3 tuntia vierähtääkin, sitten piti lähteä tankkaamaan nestettä kun kurkkukin oli jo kuiva kuin beduiinin sandaali.

Meillä pitäisi sataa koko huomisen ja sunnuntain ja vettä kyllä tarvitaankin. Charlesin mukaan luonnossa ei ole miesmuistiin ollut näin kuivaa. Työpaikallaan ovat saaneet monen monta puhelua koskien lampia, järviä, puroja ja mitälie vesistöjä jotka kuivuvat käsiin. Näin siis Englannissa

Hyvää viikonloppua kaikille!