Charles lähti pikaisen kotona pyrähdyksen jälkeen ilta- ja yötöihin joten Camilla kuluttaa illan televisiota katsellen ja nettaillen, on vielä liian kuuma mennä nukkumaan. Aurinko porotti taas pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli liiankin kanssa joten vietin päivää puistossa puun alla varjossa istuen ja kirjaa lukien. Ei tässä kai voi valittaa . Parastaikaa luen John Wyndhamin vuonna 1951 kirjoittamaa kirjaa nimeltä The day of the triffids, suomalaiselta nimeltään Triffidien kosto. Juoni kulkee suurinpiirtein näin: älykkäät kasvit nousevat kapinaan ja lahtaavat ihmisiä. Sitä kirjaa siis luin siellä puun juurella heinikossa istuen kunnes mielikuvitus lähti laukkaan ja rapinaa alkoi kuulua joka puskasta. Heh! Sen ajatuksen jälkeen seurasi toinen vielä kamalampi; punkit. Johan alkoi nilkkoja kutittaa siihen malliin, että oli noustava ja kipitettävä kotiin.

Viikonloppuna säiden salliessa pääsen Charlesin ja kollegan mukaan luontoretkelle etsimään otusta nimeltä dormouse. Mikähän se nyt taas onkaan suomen kielellä. Wikipedian mukaan se on unikeko mutta muistan kyllä aiemmin löytäneeni sille jonkin toisen nimen, joku hiiri se oli. No oli nyt mikä oli, tässä kuvasatoa edellisestä dormouse-retkestä.

Kuten monet lukijat jo ennalta tietävätkin, meille tuodaan aina keskiviikkoisin 4,5 kilon laatikko luomukasviksia ja -hedelmiä Charlesin töiden lähellä sijaitsevalta luomutilalta ja siellä olevasta myymälästä. Laatikossa on aina sekalainen ja satunnainen valikoima kauden tuotteita, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä saa. No, eilen laatikosta paljastui uusia perunoita ja nehän piti heti tänään laittaa kattilaan ja tulelle. Uskokaa pois, hyvää oli ! Luomuviljelystä muuten tuli aasinsiltana mieleen, että parvekkeen tomaatit pukkaavat ruukuissaan jo kovasti kukkaa tulemaan.