Meitin meksikolainen saapui kotiin aamukahdeksan jälkeen väsyneenä, täynnä hyönteisten pistoja ja aurinkoihottumaa mutta silti kovin iloisena kunnes kaatui suihkun kautta sänkyyn ja siellähän tuo nyt kuorsaa. En tiedä missä vaiheessa tyyppiä pitäisi mennä herättelemään, aikaero varmasti vaivaa pitkään ja nukkuminen on muutenkin mitä on seuraavat parit yöt. Sain tuliaisiksi hotellissa tarjolla olleen suomen kielisen kirjan, lentokoneesta laukkuun jääneen huovan ja puoli pussia taskulämpimiä suklaarakeita. Ai niin ja komean kynän jota toivoinkin - sillä saan taas työkaverit kateellisiksi hetkeksi aikaa. Apteekkialalla maassa kuin maassa kun ei ole mitään niin jännää kuin uudet kynät. Niin säälittävää meillä siellä on.

No olihan siellä laukun perukoilla myös "oikeita" tuliaisia, oikein kaunis käsintehty kilpikonnakoru ja meksikolaista suklaatia ja kaikkea joten ei voi valittaa. Käytiin läpi parin viikon tapahtumat (joita ei omalta osaltani kovinkaan paljoa ollut), katseltiin valokuvia ja sitten mösjöön silmät luppasivat ja uni tuli. Itselleni jäi siis pyykkääminen ja ruokahuolto.

Mennäänpäs hetkeksi taas takaisin Bristoliin. Kävelimme puistosta Avon-joen rantaa pitkin kohti seuraavaa määränpäätämme.

Kauniita olivat kukat Bristolissa.

Ja talot värikkäitä.

Aioimme pysähtyä tässä kivannäköisessä pubissa virvoitusjuomalla mutta se oli tupaten täynnä joten jatkoimme sitkeästi matkaa kohti seuraavaa pistettä kartalla, Cliftonin siltaa. Wikipedia kertoo sillan olevan tyypiltään ketjuriippusilta ja sinne Charles meitä kehotti matkaamaan ja sillan yli kulkemaan.

Ja siellä se Clifton jo häämöttää. Siitä lisää taas toisella kertaa.