Ihanainen Billy Gorgan yhtyeineen, eli siis jo aiemmin mainittu Smashing Pumpkins, viihdytti meitä lauantai-iltana Birminghamin O2-Arenalla. Olipas huisin hauskaa ja vaikka settilista ei ollutkaan omasta mielestäni ihan täydellinen ja oman mieleni mukainen niin onhan elävä musiikki aina elävää musiikkia. On ne vaan niin miellyttäviä katsella ja kuunnella.

Keikat Englannissa noudattavat luonnollisestikin samanlaista kaavaa kuin Suomessa, mutta yksi asia erottaa näiden maiden klubit ynnä muut toisistaan, nimittäin keikan alkamisajat. Eilen Kurpitsat aloittivat soitannan klo 20.50 ja kotona olimme puoliltaöin. Helsingin malliin keikka olisi alkanut puoliltaöin ja kotona olisimme olleet kolmen maissa. Erittäin inhimillistä tämä touhu täällä. Onhan Helsingissäkin tosin jo alettu siirtyä hieman aikaisempiin showaikoihin mikä varmasti miellyttää suurta osaa kohdeyleisöstä. Tai no, itseäni ja ystäviäni ainakin.

Samoin kuin Suomessa niin myös täällä yleisön seassa näkee jos jonkinlaista vipeltäjää. Junttipaakkuja, kuivan kesän oravia, pissiksiä/chaveja ja edessä töröttäviä kaksimetrisiä afrotukkia on joka lähtöön. Onneksi mukaan mahtuu aina myös fiksuja ja filmaattisia kuten minä itse ja Charles.

Lauantain joulumyyjäiset Suomikoululla menivät hyvin, tiskaamista riitti ja kävijöiden lukumäärä taisi lopulta olla viidenkymmenen paremmalla puolella. Ostin pakastimeen joulutorttuja (itse tehdystä voitaikinasta), karjalanpiirakoita sekä korvapuusteja.

Tänään sain vihdoin ja viimein käsiini kauan himoitsemani liput Coldplayn keikalle ensi vuoden toukokuulle. Onnistuin ostamaan 2 lippua joista toisen kaupittelen tai ainakin yritän kaupitella ystävälle siellä koto-Suomessa. Tiedät kyllä itse kuka olet; sähköpostia on tulossa !

Loppuun kaunis kiitos Ellulle ja Ellun sakille postipojan tuomasta tervehdyksestä!

Tänään on ollut sumuinen päivä ja asteita +8.