Pakko mennä täällä blogin puolella taas takaisin Budapestiin koska loma alkaa olla enää muisto vain. Vielä on pari postausta tulossa joten pysykääs kuulolla.

Viimeisenä kokonaisena päivänä kapusimme vuorelle. No, ei ehkä ihan vuorelle vaan mäennyppylälle. Gellért Hill oli kyseessä ja se on ihan Tonavan rannalla Budan puolella. Sinne risteilee monta polkua, osa ihan portaattomia mutta oikaista voi portaita pitkin. Kapuaminen alkoi kevyesti ja pysähdellen. Matkan varrella sijaitsee muun muassa 1800-luvulla luolaan rakennettu kirkko joka suljettiin umpeen venäläisten toimesta toisen maailmansodan jälkeen ja avattiin uudelleen vuonna 1989. Kirkon sisällä ei saanut ottaa kuvia joten tässäpä kirkko vain ulkoapäin.

Pelkästään kirkolle kapuamisessa tuli hiki, sen verran päivä oli lämmin. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta ja kenenkäs hyvä ajatus olikaan lähteä kukkulaa valloittamaan ilman mukana olevaa juomista?! No meidän.

Näkymät kirkon katolta olivat jo aika muikeat mutta vielä hienommiksi ne muuttuivat matkan edetessä.

Tässä kohdin aurinko paistoi jo tosi lämpimästi ja päällystakki sai kyytiä.

Tonava näytti meille parhaat puolensa.

Mäen päällä on Citadel josta näkyy molemmille puolille kaupunkia. Siellä oli myös kyltit ohjaamaan kohti kahvilaa josta luulimme saavamme juotavaa mutta se olikin kiinni. Pettyneinä ja janoisina lähdimme siis kulkemaan rinnettä alaspäin hetken maisemia ihasteltuamme.

Ja tässä ollaan jo toisella puolella Gellértiä menossa kohti seuraavaa etappia jonne kulku tapahtuisi jännällä vekottimella.

Oikeassa reunassa menevä ketjurata ja kivat pömpelit tulisivat olemaan seuraava kohde mutta sitä ennen pysähdyimme kahvilaan virkistävälle vedelle ja nautiskelimme auringostakin hetken ennen matkan jatkumista.