Charles tuli parin päivän työmatkalta Kentistä luokse räkäisen kotimiehen. Eipä ollutkaan ihme, että mösjöö käännähti melkeinpä samoilta jalansijoilta ovesta ulos ja hurautti Coventryyn työkaverinsa läksiäisissä käväisemään. Sitä ennen ehti sentään antaa tuliaiset joiden tarkoitus on sekä piristää tätä Potilas Saarista, että myös pitää Potilas Saarinen sängynpohjalla paranemassa.

Lukemista sieltä naapurista. Stieg Larssonin Millenium-trilogia sekä Hans Koppelin She's never coming back.



Sekä mussutettavaa. Lovetubin makuna sticky toffee pudding eli ällön makea ja venyvä toffeesysteemi. Mutta uskokaa tai älkää - otin käteeni mieluummin omenan. Taidan olla tosi sairas.



Flunssa on kovasti poispäin menossa, vielä on jäljellä se äärimmäisen ärsyttävä nenän kutina ja rään valuminen. (Liikaa informaatiota, tiedän.) Tajusinpa juuri, että tässä sairastellessa olen unohtanut kokonaan vapun, tuon työväen ja kevään juhlapäivän. Ainoa tapani juhlistaa vappua on ollut kotitekoinen sima jonka olen lopulta saanut aivan yksin nautiskella Charlesin moittiessa sitä hassun hajuiseksi, mutta nyt sekin sitten jäi. No, enpä toisaalta tiedä saisiko täältä kaikkia aineitakaan kun aiemmin olen ainakin fariinisokerit Suomesta tänne raahannut.

Unohtelun lisäksi olen myös puhunut sekoja. Töissä kollegoiden kanssa päivänä eräänä jutustellessa käytin ruokareseptistä (recipe) sanaa lääkeresepti (prescription). No kun kuitenkin oltiin apteekissa niin meni ihan sen piikkiin koko sekoilu. Charlesille puhuin huppareista ja tarkemmin hupuista sanalla hooves (kaviot) enkä hoods. Hetken mies mietti mitähän se nyt meinaa kun juttelee kavioiden päähän vetämisestä !

Tämä päivä on ollut tosi sateinen ja ankea, siksipä olenkin vetänyt lonkkaa sohvalla ja tainnut torkuskellakin aina välillä. Viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia, tarkoitus on vain antaa flunssan parantua ja ottaa rauhallisesti. Mukavaa viikonloppua siis kaikille muillekin!