Näin päättyi Pythonien taival ja olipa onni, että sitä olimme todistamassa mekin. Oli nimittäin erittäin hauskaa, kivaa ja mukavaa! Pythonit esittivät runsaan kolmen tunnin aikana sketsejä, lauluja ja legendaarisia lausahduksia niin kovalla innolla, että poskiin sattuu vieläkin.

Olihan se tietysti myös aika tunteellinen hetki kun lopuksi kaikki komeat herrasmiehet valkoisissaan astuivat lavalle ja nöyrästi katsomolle kumartelivat. Sitä aplodien määrää ei ihan heti pysty kukaan ylittämään kun Lontoon O2 Areenan noin 20 000 katsojaa osoittivat kiitollisuutensa näille herroille sielunsa kyllyydestä metelöiden.

Kiina oli kovasti esillä.

Samoin kuin kolmeen eri otteeseen pikkuinen Suomi joka on jostain syystä herrojen kovassa suosiossa.

Heillä on repertuaarissaan laulu nimeltä Finland Song eli Suomilaulu. Sekin lavalla kuultiin ja nähtiin.

Kuuluisa albatrossi-sketsi. Jos ette tätä klassikkoa tiedä niin etsivä löytää.

Mukana menossa oli myös julkimoita ja älyköitä. Tosin en ole varma taipuuko sana älykkö monikossa muotoon älyköitä vai älykköjä. Jonkin sortin älykkö siis itsekin. Kuvassa fyysikko Brian Cox ja takana häntä kohti rullaileva vielä suurempi fyysikko Stephen Hawking.

Lopuksi eräs tämän ryhmän kuuluisimmista lauluista, "Always look on the bright side of life" joka muistutti meitä kaikkia aina löytämään jotain aurinkoista joka asiasta ja tästä elämästä. Tässä kohtaa alkoi herrojen (kuten myös muidenkin) silmäkulma kimmeltää.

Kiitos miljoonista naurukohtauksista ja hervottomista kikatuksista arvon Pythonit.

Loppuun tietysti kovin Pythonmainen kaneetti "Piss off" eli nätisti sanottuna "suksikaa kuuseen"!