Tammikuuta vaan. Pää on vieläkin räkää täynnä, hengittäminen ei meinaa sujua eikä sen myötä paljon mikään muukaan. Täytynee pian siis alkaa miettiä lääkäriin menoa.

Entisten työkavereiden antamat kukat ovat edelleenkin pöydällä nätteinä.



Harmi ettei niiden tuoksua voi laittaa näin netin välityksellä tulemaan sinne teille.

Charles toi eilen töistä tullessaan mukanaan mieltä hiukan piristävän yllätyksen. Kilpikonnaleivän. Leipähän tosin itsessään on valkoista ravintoarvotonta pullamössöä mutta jos se jätetään pois laskuista niin hassuhan tuo oli.



Charles lopulta tosin ihan itse söi konnalta kaikki ulokkeet.

Töissä tuntuu muuten tosi oudolta kun vuoron loputtua pääsee ihan oikeasti kotiin eikä vain toiseen apteekkiin toista vuoroa tekemään. Eilen pääsin töistä kolmelta ja Charleskin karkasi toimistosta sen verran aikaisemmin, että ehti tulla vastaan. Mietittiin, että tämmöistäköhän se on ihan normaaleilla ihmisillä - aikaa olla kotona ja tehdäkin siellä jotain. Itse kun olen viimeisen yli kahden vuoden aikana melkeinpä aina päässyt töistä joko klo 18.30 tai 19.00 niin vallan sopeutumisvaikeuksiahan tässä tulee kun tiistaina, keskiviikkona ja torstaina pääsen töistä pois aikaisin. No hammaslääkäri ja optikko nyt ainakin ovat ihan ensimmäisinä odotuslistalla joten tuskinpa tässä heti ensimetreillä tulee tekemisen puutetta.

Hyvää tammikuun ensimmäistä viikonloppua kaikille.