Tänään lähdin aamupäivällä bussilla kaupunkiin jossa tapasin Susannan. Ohjelmistossa ei ollut mitään sen kummempaa toimintaa - kunhan höpöttelimme ja kertoilimme kuulumisia. Ajauduimme ytimestä ja ihmisvirrasta hieman syrjemmälle eli Brindleyplaceen joka on siis kaupunkia halkovan kanavan toisella puolella. Sinne päästäksemme kuljimme Birminghamin uuden kirjaston ohi.

Kirjaston edessä oli valokuvanäyttely jossa pääsi tutustumaan vanhan Birminghamin arkkitehtuuriin.

Brindleyplace on aina hieman rauhallisempi alue kuin hektinen ydinkeskusta.

Ja kovasti nättiä siellä oli auringonpaisteessa.

Joku päivä pitää lähteä taas jokilaiva-ajelulle. Kerran olen sellaisen kyydissä ollut ja kivaahan se oli.

Kanavan varrella on kahviloita ja ravintoloita ja niissä varmasti riittää tällaisena nättinä kesäpäivänä vilinää.

Me kuitenkin suuntasimme veden ääreltä hieman kauemmas ja kohti Ikon-taidegalleriaa ja siellä sijaitsevaa kahvilaa.

Ulkopöydät olivat kaikki varattuina kun pamahdimme paikalle mutta kauaa ei tarvinnut odottaa kun meille vapautui pöytä ison varjon alta.

Tilasimme Susannan kanssa "afternoon tean" eli perinteisen englantilaisen iltapäiväteetarjoilun. Pieniä voileipäpalasia erilaisilla täytteillä, pienet palat porkkanakakkua, hedelmäkakkua ja sitruunakakkua ja kaksi skonssia eli teeleipää kermalla ja hillolla. Siihen lisäsimme kahvikupposet ja aloimme nautiskella hitaasti mutta varmasti. Pari tuntia siinä meni leppoisasti musiikkia kuunnellen ja eväitä mussutellen.

Tämän kahvilaa vastapäisen aukion toisessa päässä oli nimittäin bändi soittamassa vanhaa 60-luvun rautalankamusiikkia. Ihmiset tanssivat ja hymyilivät ja nauttivat päivästä!

Pari tuntia tosiaan meni siinä istuessa ihan lennossa höpöttäen ja musiikkia kuunnellen. Sitten olikin jo pikkuhiljaa aika lähteä valumaan takaisin kohti keskustaa ja kotia kohti.

Kuningatar Victorian aukiolla kaupungintalon edessä oli näköjään pystyssä jonkinlaisia myyntikojuja mutta siellä oli sen verran tungosta, että katsoimme parhaaksi kiertää aukion kaukaa.

Tulin juuri kotiin ja samalla ovenavauksella Charles lähti työkaveriaan Timiä tapaamaan. Ei kuulemma mene kauaa mutta kuitenkin niin kauan, että puutarhan kukat on kasteltava ihan omasta toimestani ilman apuvoimia.

Tänään on ollut lämmin ja aurinkoinen päivä muttei onneksi kuitenkaan ihan mikään kamalan helteinen. Pieni tuulenvire auttaa asiaa ja öisinkin on nyt ollut suhteellisen helppo nukahtaa alkuviikkoon verrattuna. Asteita +25.