Lontoossa oli taas kerran superhauskaa, vaikkakin tosi täyttä ja ruuhkaista. Oli siis toisaalta ihan kiva junailla viiden päivän loman jälkeen sieltä takaisin tänne Birminghamiin väljemmille vesille. Paljon me Suomitytöt siellä tehtiin ja puuhattiin, aamusta iltaan oltiin tien päällä ja kahlattiin läpi museoita, näyttelyitä, kauppoja, nähtävyyksiä ja London walkeja eli "kiertokävelyitä" oppaan matkassa.

Seuraavassa pieni osa Lontoon annista, eli eräänlainen pintaraapaisu. Kävimme muun muassa London transport museumissa eli Liikennemuseossa Covent Gardenissa. Siellä asustavat vanhat hevosten vetämät ratikat sulassa sovussa bussien ja junien kanssa ja niihin sai kiipeillä sisäänkin joten otimme siitä ilosta kaiken irti.

Covent Garden Market on täynnä pieniä putiikkeja ja sieltä löytyi myös monta joululahjaa pukin pussiin.

Tutustuimme myös sotamuseoon ja Britain at war-näyttelyyn joka on rakennettu toisen maailmansodan ympärille. Siellä kökötimme pommisuojassa ilmaiskun aikana ja lueskelimme sodanaikaisia lehtiä miljoonan muun asian lisäksi. 4.9.1939 ilmestynyt lehti etsiskeli Hitleriä vangittavaksi murhasta, kidnappauksesta, varkaudesta ja murhapoltosta. Elävänä tai kuolleena.

London Bridge piti tietysti nähdä ja kuvata, onneksi sääkin sattui suosia juuri sinä päivänä kun meillä oli paljon ulkoilma-aktiviteetteja mietittynä valmiiksi.

London Bridgen lähistölle nousee Shard London Bridge, 80-kerroksinen kompleksi joka tulee pitämään sisällään toimistoja, asuntoja, hotelleja ja näköalatasanteita ja tulee valmistuttuaan olemaan EU-alueen korkein rakennus 310 metrin mitallaan. Ja tähän monsteriin hissit ja liukuportaat muuten toimittaa muuan KONE. Hyvä Suomi!

Ja sittenhän piti päästä nauttimaan ravitsevasta (muttei niinkään terveellisestä) pubilounaasta.

Päivänä eräänä hinasimme itsemme Old Operating Theatreen eli leikkaussalimuseoon. Siellä oli aspiriini ja veitsi poikineen ja lähestulkoon kaikkea sai käpälöidä ja käännellä joten aikaa siellä kuluikin puoli päivää museon pienuudesta huolimatta. Katselun lisäksi pääsimme kuuntelemaan äärimmäisen mielenkiintoista ja havainnollista luentoa siitä, kuinka ennen yleisanestesiaa ja desinfektiota lääkäri amputoi potilaalta jalan.

Metrolla eli tuubilla ajeltiin koko rahan edestä.

Loppukevennyksenä katukyltti. En suomenna sitä tässä ettei äiti tiedä, että puhun rumia !

Jatkoa luvassa. Kuvia ja kertomuksia on niin paljon, että en halua enkä edes osaa niitä kaikkia tunkea tähän samaan läjään.

Charles lähti vuorostaan reissuun, kello herätti aamukolmelta ja miehen matka vei Amsterdamiin. Itselläni on siis luvassa rentouttava viikonloppu, paljon makailua (ihan luvallisesti kun flunssan kourissa tässä ollaan) sekä vähän joulupuuhasteluja on tarkoitus harrastaa. Lauantaina tapaan kaupungissa Susannan ja käymme katsastamassa Frankfurt Christmas marketin tarjonnan. Kyseessä on siis ne jokavuotiset saksalaiset joulumarkkinat ja siellä tulee olemaan varmasti Lontoon ruuhkan vertaista tungeksintaa.

Charlesin eilinen päivän sana oli Brändö. Kulosaari eli Kulis jonne joskus Helsingissä metrolla ajelimme.

Tänään töistä kotiin kävellessäni ohitseni kurvasi suola-auto. Asteita nyt iltasella +4 ja kovin kirpeältä siellä kyllä tuntuikin.