Talvi ei tullut yksin vaan toi lentsun tullessaan. Tosin vielä taistelen vastaan kynsin ja hampain lääkkeiden, juomien ja levon avulla ja yritän käännyttää räkätaudin kannoillaan huspois täältä meiltä. Pikkupakkanen toivottavasti auttaa asiaa ja tappaa pöpöt riehumasta.

Illalla tiet olivat jäässä ja kylmä viima jäädytti myös luut ja ytimet. Kävelin kuitenkin töistä kotiin reippaasti ja taas kerran täytyi todeta, että hyvää teki. Raitis ilma työn ja kiireen turruttamille aivoille ei voi olla pahasta.

Ja päivänä eräänähän meiltä rikkoutui autotallin ovi. Se on takunnut alusta lähtien, välillä jumittanut ja sitten taas kitisten ja kirskuen nytkähtänyt liikkeelle. Nyt se veti viimeisen hengenvetonsa ja jumitti tuohon asentoon liikkumatta senttiäkään. Charlesin kanssa päätimme korjauttamisen sijaan ostaa kokonaan uuden oven, tuo kun on ollut paikoillaan aina talon rakentamisesta lähtien ja oli jo kovasti uusimisen tarpeessa. Ovi oli vino, ruosteinen ja ollut ilman rakkautta ja huolenpitoa pitkään. Paikalliset kissat ovat innokkaasti käyttäneet avoinna olevaa autotallia majoitustiloinaan ja ties mihin muuhun tarkoitukseen ja lähes joka kerta kun pihassa on ollut liikettä on autotallista pujahtanut nolo karvakorva ulos. Nyt paikoillaan on uusi ja nätti ovi joka toimii hiljaisesti ja vauhdikkaasti ja menee varmasti seuraavat 30+ vuotta. Työmiesten ollessa sitä duunaamassa pihassa kävi pari naapuria katselemassa ja kyselemässä lisää, tarvetta olisi kuulemma yhdellä jos toisella tehdä sama uudistus.

Käväisin äsken kulmakaupassa hakemassa maitoa ja huomasin, että sinne oli uutena palveluna tullut amazonin pakettipalvelu. Jos tilaisin itselleni amazonin nettikaupasta jotain tänään ennen puoltapäivää niin voisin pakettini noutaa tästä kaupasta samana päivänä iltakahdeksan maissa. Helpoksi on tehty ostelu. Ehkä liiankin helpoksi jo, sanon minä.