Vihdoin ja viimein sain Skotlannin kuvat koneelle ja pääsen raottamaan teillekin maan pääkaupungin sisällään pitämiä saloja. Edinburgh on noin 500 000 asukkaan Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva kaupunki joka jakautuu uuteen ja vanhaan osaan. Osat erottaa toisistaan Princes Street Gardens eli puistovyöhyke, itse Princes Street eli Prinssien katu oli vierailumme aikana tietöiden alla ja siis suljettuna.

Vanhan kaupungin napa on Edinburghin linna jonne mekin astelimme suolaisen hintaiset (£14) pääsyliput lunastettuamme. Päivä oli kaunis ja vietimmekin linnan alueella tunnin jos toisenkin. Välillä kävimme kahvilla ja voileivillä ja sitten jatkoimme taas paikkoihin tutustumista.

Linnassa säilytetään Skotlannin kruununjalokiviä ja kruunajaiskiveä nimeltään Sconen kivi eli kohtalonkivi. Sille ovat polvistuneet kaikki Skottihallitsijat kruunajaisissaan ja kivi vietiin myöhemmin Lontoon Westminsterin Abbeyyn palvelemaan samaa tarkoitusta Englannin hallitsijoiden polvien alle. Vuonna 1996 kivi palautettiin Edinburghiin jossa se lepää luultavasti siihen asti, kunnes nykyisen Yhtyneiden Kuningaskuntien hallitsijan Elizabeth II:n seuraaja astuu suuriin saappaisiin. Kruununjalokivistä ei saanut valitettavasti ottaa kuvia kuten ei myöskään kohtalonkivestä.

Linnasta oli huikeat näkymät sekä vanhalle että uudelle kaupungille.

Linnasta alaspäin kuljettaessa astellaan Royal Milen eli kuninkaallisen mailin katukiviä. Sen varrelta löytyy vaikka mitä tutkailtavaa, ostettavaa ja maisteltavaa.

Kuten muun muassa tartaaneja ja kilttejä niiden kaikissa sadoissa eri muodoissa; ihmisille, kirahveille, koirille, karhuille...

Ja vuokratahan niitä myös toki voi, ei ole pakko ostaa.

Sekä tietysti viskiä, Skotlannissa kun oltiin.

Lisää vanhaa kaupunkia:

Royal Milen varrella suoritettiin myös Skotlannin viimeinen julkinen teloitus vuonna 1864 ja siitä viestinä meille jälkipolville on laatta seinässä.

Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Palace of Rolyhood House eli palatsi joka on kuningatar Elizabeth II:n Edinburghin residenssi hänen siellä vieraillessaan.

Palatsin vieressä sijaitsee vähän vaatimattomampi tönö. Ihana kuitenkin! Mieluummin majailisin tässä.

Tienviitta. Cowcate eli Lehmäportti vapaasti suomennettuna.

Linnan lähistöllä sijaitsee Greyfriars Bobbyn muistomerkki ja kyseisen koiran kunniaksi nimetty pubi. Bobby on tunnettu uskollisuudestaan, haukku kun päivysti 14 vuotta isäntänsä haudan läheisyydessä ja somasta tarinasta on tehty myös kirjoja ja elokuvia.

Vanhassa kaupungissa myös söimme hyvin. The Witchery eli "Noitala" ja The World's End eli Maailmanloppu.

Vanhan ja uuden kaupungin erottaa toisistaan siis nämä näkymät:

Ja vähän uutta kaupunkia myös:

Kävimme myös Ghost Walkeilla eli kummituskävelyillä. Näillä kävelyillä pääsi myös maan alle siltaholveihin joissa kummittelee ja sekös oli hiuksia nostattavan jännää! Kuulemma näillä walkeilla on tapahtunut vaikka mitä yliluonnollista mutta omassa ryhmässämme onneksi ei, se olisi ollut luultavasti jopa kuolemaksi asti.

Tässäpä tämmöinen pintaraapaisu Edinburghiin. Kaupunki oli siisti, kompakti ja kiva joten kovasti sitä suosittelen! Säätkin olivat meille suotuisat vaikkakin kylmät, mutta säästyimme somasti sateelta sekä muilta ikävyyksiltä. Päivittelen vielä matkakertomusta kun jotain mainitsemisen arvoista tulee mieleen. Menkää ihmeessä Skotlantiin ihmiset!