www.kaukaisellarannalla.wordpress.com

Siellä nähdään. Kiitos ja kumarrus!

Meilläkin päästään tänään linnan juhliin kun on kerran sunnuntai ja kotikatsomo alkaa olla valmiina kättelykoitosta varten. Charles ei ymmärrä koko kättelytouhun tarkoitusta eikä varsinkaan sitä, että ihmiset viettävät vapaaehtoisesti iltansa sitä katsomalla.

Viikko on kulunut erittäin kiireisissä merkeissä eikä bloggaaminenkaan ole kamalasti ehtimisen lisäksi kiinnostanut kun ei tänne voi niitä kuvia lisätä vieläkään. Niitä alkaa olla koneella jo aikamoinen määrä julkaisua odottelemassa mutta vieläkään en tiedä mikä tässä mättää kun ei niitä saa tekstiin lisättyä. Vuodatuksen tuesta ei kukaan vastaa sähköpostikyselyihin joten vaihtoehdoksi tosiaankin jää se uuden blogialustan etsiminen ja pystyyn pykääminen mutta siihen ei nyt ole aikaa. Hieman on jo jouluttanutkin mutta lähinnä aika on mennyt töissä kun on tullut paiskittua noin 10 tunnin työpäiviä harva se päivä. Toki tässä sivussa pari joululahjan tapaista on tullut myös hankittua silloin kun on kauppoihin ehtinyt.

Palataan asiaan paremmalla ajalla, nyt muihin puuhiin.

Paljon on joessa vettä virrannut sitten viimeisen kunnon kirjoituksen. Käväistiin Charlesin kanssa Puolassa ja itse käväisin Suomessa. Paljon on kerrottavaa ja paljon on kuviakin. En tosin vielä tiedä antaako Vuodatus lisätä kuvia tekstiin, nappaisin vaan tuohon yläpuolelle jollain toisella lomalla otetun vanhan kuvan Lontoosta, sitä kautta kun nytkin reissuun lähdin ja kotiin palasin.

Palataan asiaan, immeiset.

Palataan asiaan paremmalla ajalla ja toivottavasti saan pian myös bloginkin siirrettyä jonnekin paremmin toimivalle alustalle, eihän tästä tule muuten yhtään mitään.

Näkymisiin!

Viikko on taas kerran mennyt töissä, töissä ja töissä. Ylitöitä tulee mittariin tasaista tahtia ja senpä takia viikonloput ovatkin nyt kovin kiireisiä kun ei viikolla ehdi tehdä mitään shoppailuja tai kotitöitä. Tänään lähdin aamusella kaupunkiin Susannaa tapaamaan ja pari pientä joululahjan poikastakin tarttui haaviin kun pörräsimme uudessa ostoskeskuksessa, Grand Centralissa. Kävimme lounaalla ja kahvittelimme ja näiden aktiviteettien parissa kuluikin sitten melkein koko päivä. Tulin juuri äsken kotiin ja matkalla törmäsin Halloween-asuisiin lapsukaisiin jotka kulkevat ovelta ovelle karkkia kerjäten ja jos karkkia ei tule niin sitten on kepposia luvassa. Meillä on ovessa hyvin tylsä ja lyhytsanainen lappunen joka kieltää karkkeilun ja keppostelun, meillä kun ei Halloweenia juhlita. Ainakin tähän asti lappu on toiminut hyvin eikä kukaan ole oven takana koputellut eikä keppostellut.

Huomenna lähden taas reissun päälle kun ajelehdin junalla Lontooseen entistä työkaveria Petraa tapaamaan. Petruska on matkannut tänne Uusi-Seelannista kuukauden ajaksi ja lähtee ensi viikolla takaisin lämpimiin maisemiin, joten vähän viime tippaan menee meidän treffit mutta menköön. Otan junan Lontooseen heti aamusta ja tulen illalla takaisin joten siinä kuluu sitten huominen päivä.

Senpä takia äidille tiedoksi, että en pääse huomenna skypeilemään vaan treffit pitää siirtää ensi viikolle. Luulisin pääseväni aikaisin töistä ainakin parina päivänä joten höpötellään silloin.

Kivaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Viikon sairastelun jälkeen meillä aletaan olla jo takaisin normikunnossa. Charles yskii edelleen ja itselläni on nenä vielä hieman tukossa mutta voiton puolella ollaan. Tänään sitten lähdettiinkin viettämään laatuaikaa kissanäyttelyn pariin. Birminghamissa järjestetään vuosittain Supreme Cat Show jonne kokoontuu kissoja ympäri maailmaa. Kovin kauaa emme siellä tällä kertaa aikaa kuluttaneet vaan aika nopeaan tahtiin katsastimme kissat ja hetken seurasimme tuomareita työn touhussa kunnes poistuimme takavasemmalle. Itseäni edelleenkin eniten kiehtovat norjalaiset metsäkissat, ragdollit ja maine coonit eli kovin karvaiset ja isot katit, mutta Charlesin kanssa pikkuisen ihastuimme jo viime vuonna karvattomiin sphinx-kissoihin. Nytkin siellä oli yksi erittäin hellyydenkipeä ja rapsutuksia kaipaava yksilö jonka iho tuntui käteen ihan lämpimältä persikalta ja kovasti se halusikin itseään silitettävän. Karvattomat kissat ovat niin rumia, että ovat jo tosi sööttejä.

Tänään on satanut vettä ihan urakalla ja sekös innosti nettishoppailun pariin. Pitkään olemme miettineet uuden vaatekaapin hankkimista ja nyt otimme asiaksi sellaisen tilata kotiinkuljetuksella Ikeasta. Sivuilla on näppärä suunnittelupalvelu jonka mukaan omasta vaatekaapista saa koottua ihan oman mielen mukaisen yksikön. Töistä olen saanut sen verran bonuksia, että niillä irtosi vaatekaappi ja yläkerran toimistoon nojatuoli. Tuotteet kuljetetaan kotiin tulevana lauantaina ja sittenhän se riemu siitä repeääkin kun kokoaminen alkaa. Voipi tulla muutama kirosana suomeksi ja englanniksi ennen kuin kaappi on koossa ja käyttövalmiina. Siitä lisää sitten toisella kertaa!

Suomiloma häämöttää ensi kuun puolella mutta ennen sitä käväisemme vielä Puolassa, tarkemmin sanoen Krakovassa pitkän viikonlopun vietossa. Siihen reissuun on aikaa pari viikkoa ja jännityksellä on tullut seurattua Krakovan säätä. Siellä kun asteet menevät kokoajan kylmempään suuntaan. No, kai se tuo Auschwitzin keskitysleiriin oman lisänsä jos siellä kauhun lisäksi hytisee kylmästä. Vielä ei ole tullut edes takkia kaivettua kaapista vaan pelkällä neuletakilla on tähän asti päässyt töihin ja sieltä kotiin taivaltamaan. Puolaa varten on varmaan takki ja hanskatkin jostain kaapin perukoilta kuitenkin etsittävä.

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille, meillä mennään nyt Twin Peaks-sarjan pariin television eteen.

Vuodatus ei anna taaskaan lisätä uusia kuvia tänne tekstin sekaan joten ne odottelevat koneella tänne pääsyä. Eilen käytiin äkkiseltään puutarhakaupassa ja samalla alpakoita siellä moikkaamassa, hassuja ovat he ja lämpimän villapaidan näköisiä. Illalla ajeltiin Bromsgroveen ja siellä sijaitsevaan siilisairaalaan lahjoituksia viemään, kissan- ja koiranruokaa, huopia ja sanomalehtiä oli heillä tarvittavien tavaroiden listalla.

Syksy on kovasti päällä ja hieman ruskaakin on nähtävissä. Muutamaan vuoteen ei täällä olekaan juuri minkäänlaista väriloistoa ollut tähän aikaan vuodesta. Aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on kuitenkin jo melkeinpä pimeää joten ei siitä kovasti iloa ole ollut. No, nokka on jo kohti joulua ja kynttilät palavat ahkerasti illan tullen. Tämä vuosi on joulun suhteen erilainen kuin mitä pari viimeistä vuotta on ollut, taidan jopa päästä kotimaisemiin joulua juhlistamaan pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo 4 tai 5 vuotta ja täältä blogistahan se selviäisi jos alkaisi tietoa kaivella.

Nyt lähden lämmittämään Charlesille tomaattikeittoa ja kyselemään, että tarvitseeko Potilas Saarinen mitään muuta aamunsa iloksi. Lääkkeet on jo annettu joten eiköhän Potilas siitä pian nukahda kun yskiminenkin on hiljentynyt.

Näillä taatusti pääsee pitemmälle kuin halvemmilla tennareilla.

Hintaa näillä popoilla oli 45 puntaa eli noin 60 euroa ja takuuta niillä on 12 kuukautta joka ei tosin tietystikään koske käytössä kulumista. Netistä näitä saa halvemmalla joten nyt kun oman kengän koko on kokeiltu ja löydetty niitähän saa sieltä sitten tilattua kotiin seuraavaksi kerraksi.

Meillä on ollut kiva alku syksylle. Parina päivänä on satanut vettä mutta muuten on ollut aurinkoisia ja suhteellisen lämpimiä päiviä.

Kaupungissa käväisin Vansin lisäksi muutamassa muussakin kaupassa ja Selfridgesin tavaratalossa törmäsin Pandaan.

Pandan lakut jätin tosin hyllyyn tällä kertaa. (Ja muillekin tarkkasilmäisille tiedoksi, että hyllyn päällä on tosiaankin karkeista tehty härkä joka esittelee kuvan ottajalle pyllyä. Kiitos äiti huomiosta!)

Kauppaan on saapunut valkoisia ja punaisia joulukuusia ja muuta joulukrääsää.

Ja Bullring oli vielä tähän aikaan aamupäivästä niin kovin hiljainen. Muutama tunti tästä eteenpäin ja siellä ei enää päässyt kulkemaan muuten kuin pingviinityylillä jonossa sinne minne muutkin olivat menossa.

Charles lähti serkkupoikansa kanssa leffaan joten itse vietän lauantai-iltani siivouksen parissa. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Riisipuuroa tein kunnon satsin koska sitähän söisin ihan sellaisenaankin litratolkulla. Ei sitä lopulta niin paljon jäänyt yli mutta sainpahan kulhollisen verran sitä nautiskeltua kanelin kanssa.

Eivät ne kovin kauniita ole mutta hyviä silti. Piirakoita tuli 42 kappaletta ja niistä on varmaankin 15 jo mennyt parempiin suihin voin ja juuston kanssa. Susannalle lupasin lähettää parit tuliaisiksi huomenna Charlesin välityksellä ja loput varmastikin tuosta hupenevat parissa päivässä.

Lauantaina päätimme lähteä Charlesin kanssa taas kerran musiikin pariin ja suuntasimme auton nokan kohti Leamington Spata ja siellä meille soitteli Peter Hook and The Light.

Tämä taisi olla viides kerta kun kyseisen bändin keikalla kävimme ja aina siellä on kovasti hauskaa.

Tänään on ollut aurinkoinen ja suhteellisen lämmin syyspäivä mutta yöksi asteet laskevat taas sinne noin viiden plusasteen pintaan.